Amos Oz: Ehkä jossain muualla
Amos Oz kirjoittaa romaaninsa hepreaksi, mutta olen vainuavinani niissä muiden, Amoksen lapsuuden kielten kaikuja. Edellisessä lukemassani, krijasas "Musta laatikko", iäkkään isoisän puheessa tuntuu puhtaasti venäjä. "Ehkä jossain muualla" maistuu jiddishiltä.
Kirja on kuvaus kibbutzin elämästä. Huumori on hellää, mutta sisäänpäin lämpiävä, pieni yhteisö tuodaan selkeästi esiin. Vihollinen - tällä sanalla - on aina läsnä; traktoreille järjestetään väijytyksiä, jotiakin kranaatteja ammutaan. Tulisimmassa kohtauksessa kibbutzin israelilaiset päättävät ottaa käyttöönsä arabien viljelemän pellon, lähettävät sinne panssaroidun traktorin ja maan kyntäminen keskeytyy, kun traktoria tulitetaan ja kuljettaja kuolee. Kibbutzin arkielämä tulee esiin vain taustana. Lasten yhteinen hoitokoti, nuorten omat huoneet, pyykki- ja leipomavuorot - kahtena päivänä viikossa kibbutzin naiset saivat käyttää isoa uunia omiin leipomuksiinsa - hankaluus, jonka ulkoa tulevat vieraat aiheuttavat tuomalla yksityisiä lahjoja - tästä saa kuvan ilman, että kibbutzin elämää alleviivataan.
Pääasiallisena vihollisena kibbutzissa ovat juorut ja sekavat keskinäiset suhteet. Reuvenin vaimo on karannut Ezran veljen työtoverin kansa Saksaan. Reuven makaa Ezran vaimon kanssa. Reuvenin 16-vuotias tytär solmii suhteen Ezran kanssa. Tämä kaikki saa kielet laulamaan. Kun Ezran veli tulee Saksasta ja koettaa houkutella Reuvenin tyttären muuttamaan äitinsä luo, tilanne kohoaa kiehumapisteeseen. Tämän kaiken kehyksenä ovat kuvaukset kibbutzin elämästä, joissa kertoja käyttää viehättävää "me"-muotoa mainitsematta kertaakaan, kuka henkilöistä hän on. Lopputuloksena on merkillinen tunne yhteisöstä, joka on niin yhteen kietoutunut, että henkilöt eivät erota itseään naapuristaan. Idylli, jossa tunteet jännittyvät, mutta jollakin tavalla kaikki järjestyy.
Amos Oz karkasi traagisesta lapsuuskodistaan kibbutziin 16-vuotiaana. Kirja on luultavasti hänen kumarruksensa nuoruusajalleen katsottuna keski-iän selkeydestä kuin vanhus musitelisi lapsuusvuosiaan.
Kirja on kuvaus kibbutzin elämästä. Huumori on hellää, mutta sisäänpäin lämpiävä, pieni yhteisö tuodaan selkeästi esiin. Vihollinen - tällä sanalla - on aina läsnä; traktoreille järjestetään väijytyksiä, jotiakin kranaatteja ammutaan. Tulisimmassa kohtauksessa kibbutzin israelilaiset päättävät ottaa käyttöönsä arabien viljelemän pellon, lähettävät sinne panssaroidun traktorin ja maan kyntäminen keskeytyy, kun traktoria tulitetaan ja kuljettaja kuolee. Kibbutzin arkielämä tulee esiin vain taustana. Lasten yhteinen hoitokoti, nuorten omat huoneet, pyykki- ja leipomavuorot - kahtena päivänä viikossa kibbutzin naiset saivat käyttää isoa uunia omiin leipomuksiinsa - hankaluus, jonka ulkoa tulevat vieraat aiheuttavat tuomalla yksityisiä lahjoja - tästä saa kuvan ilman, että kibbutzin elämää alleviivataan.
Pääasiallisena vihollisena kibbutzissa ovat juorut ja sekavat keskinäiset suhteet. Reuvenin vaimo on karannut Ezran veljen työtoverin kansa Saksaan. Reuven makaa Ezran vaimon kanssa. Reuvenin 16-vuotias tytär solmii suhteen Ezran kanssa. Tämä kaikki saa kielet laulamaan. Kun Ezran veli tulee Saksasta ja koettaa houkutella Reuvenin tyttären muuttamaan äitinsä luo, tilanne kohoaa kiehumapisteeseen. Tämän kaiken kehyksenä ovat kuvaukset kibbutzin elämästä, joissa kertoja käyttää viehättävää "me"-muotoa mainitsematta kertaakaan, kuka henkilöistä hän on. Lopputuloksena on merkillinen tunne yhteisöstä, joka on niin yhteen kietoutunut, että henkilöt eivät erota itseään naapuristaan. Idylli, jossa tunteet jännittyvät, mutta jollakin tavalla kaikki järjestyy.
Amos Oz karkasi traagisesta lapsuuskodistaan kibbutziin 16-vuotiaana. Kirja on luultavasti hänen kumarruksensa nuoruusajalleen katsottuna keski-iän selkeydestä kuin vanhus musitelisi lapsuusvuosiaan.
posted by Mette | 2:58 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home