Colleen McCullough: Troijan laulu

Troijan tuhoa ovat kuvanneet Homeroksen lisäksi monet antiikin runoilijat ja näytelmäkirjoittajat. Ymmärrettävästi taru on saanut runsaasti yhteensopimattomiakin piirteitä. Colleen on kiitettävällä sinnikkyydellä onnistunut sijoittamaan kirjaansa ne kaikki - tai ainakin lähes kaikki. Esimerkiksi Ifigeneian tragedia - Troijaan matkaavat kreikkalaiset eivät saaneet suotuisaa tuulta ennen kuin Agamemnonin tytär Ifigeneia uhrattaisiin jumalattarelle - on kerrottu useilla tavoilla, joista yhdessä tarussa Ifigeneia pelastuu, koska jumalatar muuttaa hänet kauriiksi - esiintyy kirjassa niin, että Akhilleus yrittää pelastaa tytön vaihtamalla hänet kauriiksi, mutta temppu epäonnistuu. Kauris on kuitenkin valmiina. Siihen tapaan.

Troijan arkeologiset kaivaukset osoittavat, että kaupunki on tuhottu useitakin kertoja, ilmeisesti rikkautensa ja kauppapoliittisen sijaintinsa vuoksi Mustanmeren porttina. Iliaassa syynä on vain ja pelkästään Helenan kauneus. Colleen on tuonut esiin tämänkin - yhdenkään naisen vuoksi ei viety vesille tuhatta laivaa, olkoonpa nainen miten kaunis hyvänsä, mutta Mustanmeren tinan ja kuparin tähden kyllä. Joten Agamemnon esittää Helenan karkaamisen sopivaksi tekosyyksi ja Vähän-Aasian valtauksen todellisena syynä.

Antiikin jumalat ja jumalttaret ovat kirjassa sopivasti siinä ja siinä - ehkä he olivat todellisia, ehkä eivät.

Kertomuksen muoto on monen henkilön minäkerrontaa. Useat henkilöt saavat enemmän tai vähemmän tilaa tarinalleen. Tosin kertojien joukossa on vain kaksi naista, Helena ja Briseis. Helena kuvataan äärimmäisen itsekeskeisenä ja melko typeränä, mutta hämmästyttävästi hän on kirjan toinen todellisen ja elävän makuinen ihminen. Voi suorastaan maistaa hänen naurunsa, kun Paris - jonka hän on vuosia aikaisemmin huomannut narriksi - ryömii hänen huoneeseensa nuoli silmästä sojottaen, tai sen kotonhimoisen nautinnon, jolla Helena työntää tikarin Deifoboksen - joka on raiskannut hänet - lapaluiden väliin. Siitäpä sai!

Useimmat miehet ovat sankarin maineestaan huolimatta silkkoja teurastajia, joiden elämän ainoa huvi ja tehtävä on tappaa niin monta ihmistä kuin suinkin niin verisesti kuin suinkin. Poikkeus on kirjan toinen elävä henkilö, Odysseus. Hän ei ole oikein kotonaan tässä seurassa, hän on moderni ihminen, täysin väärällä vuosituhannella. Hän tietää sen itsekin."Troijan laulun" Odysseuksen Colleen on tehnyt itse. Missään antiikin tarinoista ei esitetä Odysseusta luomassa omaa vakoojaosastoa, vaikka hän onkin "Odysseus monineuvo", ei myöskään keksimässä keinoa muonittaa piiritysjoukkoa kymmenen vuotta ja samalla nujertaa Vähän-Aasian pienet kuningaskunnat. Näin sen olisi tehnyt Aleksanteri Suuri, jos hänellä olisi ollut laivasto, mutta Aleksanteri, joka kävi Achilleen haudalla ennen valloitusretkeään, ei koskaan olisi ajatellut niin kyynisesti ja selväjärkisesti kuin kirjan Odysseus.

No jaa, Nestor jatkuvinen muisteloineen siitä, miten minä ja Herakles teimme sen kun olimme nuoria, on myös perin todenmukainen hahmo.

Ja juonipaljastuksia ei tarvita; tarina kulkee niin kuin se on Homeroksesta asti kulkenut.