Alain de Botton: Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi

Nalle Puhin tiliin on pantu melkoinen määrä erilaisia oppaita: "Nalle Puh ja Tao", "Nalle Puh ja elämisen taito", "Nalle Puh ja menestyksen taito", "Nalle Puh ja filosofit" ja "Nalle Puh ja johtamisen taito" - noin muutamia mainitakseni. Mukavaa, että joku opastaa elämisen poluilla oppaanaan Marcel Proust eikä karhu, jolla on hyvin pienet aivot.

Eikä johdakaan huonosti. Alain de Botton on lukenut Proustinsa ja osaa lisäksi opastaa ihmisiä ranskalaisen henkevästi - käyttääkseni klisheetä, jota Proust itse ei olisi sietänyt. Esimerkiksi luvussa "Miten opit rakastamaan onnellisesti" de Botton toi esiin totuuden, jonka jokainen vähillä rahoilla sinnitellyt tietää; Imelda Marcos ei taatusti nauti kaikista kengistään yhtä paljon kuin vähävarainen, joka on kaksi vuotta haaveillut uusista talvikengistä ja lopulta löytää kevätalennusmyynnistä seuraavaksi talveksi juuri oikeat tallustimet - ja sitten nauttii niistä seuraavat viisi vuotta joka syksy uudella, vasta heränneellä rakkaudella.

Luvussa "Miten opit avaamaan silmäsi" de Botton kertoo Proustin esseestä (jota pariisilaislehti ei vaivautunut julkaisemaan). Siinä Prous otti esimerkiksi nuoren miehen, jonka mielestä hänen porvariskotinsa on toivottoman tylsä ja mitätön. Proust neuvoo nuorukaista menemään Louvereen, sivuuttamaan italialaiset palatsimaalaukset ja katsomaan uusin silmin Chardinia, joka maalasi unohtumattomasti suolasirottimet, keittiökipot ja vihanneksen kuorijat (kuva alla). Neuvo on hyvä. Kaikki on katsojan silmässä; on tärkeämpää nähdä ympäristönsä uusin silmin kuin hakea upeaa nähtävää vanhojen kaavojen mukaan.

Niin, ja taidan lukea taas Proustia. Viimeksi - vuosia sitten - juutuin kolmanteen osaan. Ehkä nyt näen uusin silmin ja luen koko sarjan.