William Shakespeare: Kuningas Henrik Viides
Williamin aikana kuningasnäytelmät olivat suosittuja, erityisesti Henrik IV ja Henrik VI. Henrik V ei ollut aivan yhtä suosittu. Tämä ei kummastuta. Näytelmä nojaa raskaasti eri kielten luomaan komiikkaan - Henrik V:n sotaretkellä on skotlantilainen, irlantilainen ja walesilainen upseeri, jotka keskenään rääkkäävät sitä, mitä myöhemmin alettiin kutsua kuninkaan englanniksi, ja lisäksi Ranskan prinsessa hovineitoineen puhuu runsaasti ranskaa - hän opettelee englantia ja sittemmin Henrik kosiskelee häntä tuskallisesti kielimuurin yli. Voin kuvitella, että erityisesti walesilainen Fluellen, muutenkin mainio hahmo, on riemastuttanut yleisöä. Paavo Cajander on käännöksessään pannut hänet puhumaan rauman murretta:
Ranskalaisten ylimielisyys luonnehditaan myös tavalla, joka varmasti riemastutti yleisön. Daupgin, Ranskan kruununprinssi, pitkästyttää ennen Agincourtin taistelua ylimyksensä lukemalla oodeja hevoselleen ja janoamalla siinä välissä englantilaisten verta. Kaksi ranskalaista vaihtaa mielipiteitä:
Henrikin lähtö sotaan Ranskaa vastaan tuodaan hämmästyttävän selkeästi esiin silkkanan ryöstö- ja hyötymisretkenä. Samaten raiskaaminen esiintyy suorasukaisena uhkauksena koko näytelmän mitan. Kun Henrik V taivuttelee Harcourtin kaupunkia antautumaan, hän hän selkeästi uhkaa ryöstöllä ja erityisesti naisten raiskaamisella:
Ja Henrik sentään on tarinan sankari ja hirtättää oman sotilaansa kirkkoryöstöstä. (Harcourtin kaupunginjohto muuten avasi porttinsa.)
Kuningas Herik V ei oikein aukene nykylukijalle; kiinnostuneen kannattaa katsoa DVD;nä vuoden 1989 "Henry V", Kenneth Branagh kuninkaana. Silloin arvostaa paljon enemmän näytelmän upeita puheita (Henrik oli kenties huono sotilas, mutta loistava poliitikko) ja lopun taistelukohtausta, se, josta Ivor Brown on kirjoittanut että prologin repliikkiä "kolmin neljin katalin, tylsin miekoin naurettavan pidämme tappelun" tuskin koskaan on näyttämöllä lausuttu; muuten mainitut miekat olisivat yksimielisesti ruvenneet mielenosoituslakkoon.
Gower: Haa! Vihollinen on äänekäs; olemme koko yökauden hänestä kuulleet.
Fluellen: Jos viholline on kaaho, hölmö ja höpöttäjä, onks, luulettak, soveljast, ett me kans ollan kaahoi ja hölmöi ja höpöttäji? Sanokka omantunnon mukka.
Gower: Kyllä puhun hiljempää.
Fluellen: Mnää pyydän ja rukkoilen teit, tehkä se.
Ranskalaisten ylimielisyys luonnehditaan myös tavalla, joka varmasti riemastutti yleisön. Daupgin, Ranskan kruununprinssi, pitkästyttää ennen Agincourtin taistelua ylimyksensä lukemalla oodeja hevoselleen ja janoamalla siinä välissä englantilaisten verta. Kaksi ranskalaista vaihtaa mielipiteitä:
- Hän haluaa syödä suuhunsa englantilaisen.
- Minusta hän voi hyvin syödä ne, mitkä tappaakin.
Henrikin lähtö sotaan Ranskaa vastaan tuodaan hämmästyttävän selkeästi esiin silkkanan ryöstö- ja hyötymisretkenä. Samaten raiskaaminen esiintyy suorasukaisena uhkauksena koko näytelmän mitan. Kun Henrik V taivuttelee Harcourtin kaupunkia antautumaan, hän hän selkeästi uhkaa ryöstöllä ja erityisesti naisten raiskaamisella:
"Mitäpä siitä; itse teiss' on syy,
Jos puhtaat impyenne käsiin joutuu
Rajun ja riettaan väkivaltauksen.
Mitk' ohjat irstaan ilkeyden suistaa,
Kun hurjast' alas mäkeä se laukkaa!
---
Te muuten pian nähdä saatte.kuinka
Sokea solttu riettain verikäsin
Tuskasta parkaisevain tytärtenne
Ryvettää kiharat ja isänne
Hopeiseen tarttuu partahan ja nakkaa
Arvoisat heidän päänsä murskaks seinään,
Lapsenne alastomat peitseen pistää"
Ja Henrik sentään on tarinan sankari ja hirtättää oman sotilaansa kirkkoryöstöstä. (Harcourtin kaupunginjohto muuten avasi porttinsa.)
Kuningas Herik V ei oikein aukene nykylukijalle; kiinnostuneen kannattaa katsoa DVD;nä vuoden 1989 "Henry V", Kenneth Branagh kuninkaana. Silloin arvostaa paljon enemmän näytelmän upeita puheita (Henrik oli kenties huono sotilas, mutta loistava poliitikko) ja lopun taistelukohtausta, se, josta Ivor Brown on kirjoittanut että prologin repliikkiä "kolmin neljin katalin, tylsin miekoin naurettavan pidämme tappelun" tuskin koskaan on näyttämöllä lausuttu; muuten mainitut miekat olisivat yksimielisesti ruvenneet mielenosoituslakkoon.
posted by Mette | 3:11 AM
2 Comments:
Hei Mette,
Tosi hyviä yhteenvetoja sinulla!
Olen tässä ihmetellyt että kuinka ehdit lukea näin monta kirjaa joka kuukausi? Haluaisin itsekin lukea enemmän, mutta olen kovin hidas. Oletko jotenkin aktiivisesti lukunopeuttasi kehittänyt?
Yksinkertaisesti pitkä harjoittelu! Opin lukemaan 4-vuotiaana ja siitä asti olen lukenut pääharrastuksena.
Asiaa auttoi myös, että kävin kouluni iltakouluna työn ohella ja silloin joutui harjoittamaan lukutekniikkoja, kuten siirtämään silmää harvemmin riviä kohti ja jopa "lukemaan pystyyn" - pyyhkimään katseellaan palstaa ylhäältä alas. Tosin se on tapa, jolla käsitellään sanomalehtiuutisia, ei häpäistä hyvää kirjaa.
Mitä nopeammin lukee, sen paremmin keskittyy, ja mitä paemmin keskittyy, sen nopeammin lukee. Läheiset valittavat, että kun luen, heidän on työnnettävä käsi kirjan ja sivun väliin, koska en kuule, mitä sanotaan.
Post a Comment
<< Home