Patricia McKillip: Serren metsissä

Olen yleensä pitänyt paljon McKillipin kirjoista. Luin tämän englanninkielisenä - "On the Forests of Serre" - pari vuotta sitten, En ollut oikein mieltynyt, eikä mieltymykseni ole suomennoksen myötä yhtään lisääntynyt. Tarina kerta kaikkiaan hajoaa. Baba Jaga ei ole koskaan ollut suosikkejani. Kaksi taistelevaa velhoa (toisen rooli paljastuu vasta lopussa), vaimonsa menettänyt prinssi, joka lähinnä juoksee ympäriinsä, prinsessa, joka parhaansa mukaan tekee samaa, tuntematon hirviö, Tulilintu ja kirjuri, joka on miellyttävin henkilö näin toisella lukemisella, mutta ei edes ole Serren metsissä. Lisäksi häntä kohdellaan huononpuoleisesti - hän rakastaa prinsessaa, eikä se vaikuta mihinkään, ei hänen omaan kohtaloonsa eikä prinsessankaan.

Monet hahmoista ovat McKillipin vakituisia, mutta heitä ei olisi pitänyt tunkea näin sekavasti samaan kirjaan. Koko hommasta tulee sitä kaalisoppaa, jota lopussa lämmitetään. Miksi kääntäjän tarmoa ei ole suunnattu kirjaan "The Book of Atrix Wolfe", tai "Od Magic" tai Cygnet-kirjoihin?