Cornelia Funke: Mustemaailma

Kirjoitin kirjasta "Musteloitsu", että toivottavasti trilogian kolmas osa lunastaa sen, mitä toinen osa lupaa. Lunasti todella. Kirja kävi välillä liiankin jännittäväksi. Tärkein, eräällä tavalla filosofinen osuus, laajensi krijaa yllättäviin mittoihin. Onko kirjan maailma jonkun sepittämää? Usean henkilön sepittämää? Kirjoittaako tarina itseään? Ja ovatko henkilöt moninaisten rooliensa armoilla, muuttuvatko he, ja onko paluuta omaan, alkuperäiseen persoonaan?

Kirjansitoja Mo on joutunut rosvon ja jonkinlaisen Robin Hood -hahmon armoille. Hänen rakkaansa eivät tiedä - eikä hän tiedä itsekään - kumpi hän on; Närri, taruhahmo, joka surmaa ihmisiä vihan vallassa, vai lempeä kirjansitoja. Julman Käärmekallon tytär Violante on isänsä tytär, vallanhimoinen juonittelija, ja samalla taruhahmo Närriin syvasti rakastunut prinsessa - ja eksynyt, yksinäinen tyttö, joka ei ole tuntenut rakkautta. Jopa Käärmekallo muistaa rakastaneensa täydesti Violanten äitiä - vaikka siitä onkin jo kauan. Maggien on vaikea sopeutua äitiin, jota ilman hän on kasvanut, isään, joka on muuttunut, ja kahteen rakkauteensa; voiko rakastaa samalla kertaa kahta nuorukaista? Miten inhimillisiä tarinoita, miten julmia ja surullisia, ja samalla miten kiehtova maailma.