Philippe Claude: Varjojen raportti

Alussa on kylä, ja sota.

Tästä alkaa epävarmuus.

On valtavan häiritsevää, jos ei tiedä, minne tarina on sijoitettu. Jonnekin Eurooppaan? Kestää hetken ennen kuin tuntuu, että kyseessä on toinen maailmansota. Kieli on melkein saksaa, mutta ei aivan. Vuoria? Alpit? Joka tapauksessa tarinaan kuuluvat keskitysleirit - ja Kristalliyö.

Kertoja on Brodeck. Kylän väki on valinnut hänet tekemään raportin. Mies on surmattu. Kylä on surmannut hänet. Miehellä ei ole nimeä, Brodeck kutsuu häntä nimellä Toinen, Anderer. Ilmenee, että Anderer surmattiin vain. koska hän oli Toinen. Niin on myös Brodeck, hänet tuotiin kylään lapsena, jolla ei ollut perhettä. Hänkin on vaarassa.

Brodeckin raportissa tarina kiskoutuu esiin tuskallisina lauseina kuvauksen lomassa, kuin kiskottaisiin kieltä hänen kurkustaan vähä vähältä. Kun tarina on lopussa, Brodeck, Koira-Brodeck, lähtee. Kylä ei enää ole tarpeen; kaikki on kerrottu.

Philippe Claudelin edellinen suomennettu kirja, "Harmaat sielut", oli kirja, joka täytyi lukea kerran ja jota ainakaan minä en pysty lukemaan toista kertaa. Tämä saattaa olla yhtä mieliinpainuva painajainen.