Heather Pringle: Himmlerin suuri suunnitelma

Pringlen kirja on alussa suorastaan järkyttävän hauska. Suuri joukko tiedemiehiä, moni perustavasti ihan päteviä ja älykkäitä, intoutui/keksi/tempautui mukaan ideoihin, joiden mukaan oli ollut "pohjoinen rotu", joka oli toiminut valloittajina/ylimystönä yli koko Euraasian mukaan lukien Intian bramaanit, Tsingis-kaani ja Japanin samurait, ja (pahimmillaan, kuten Himmlerillä itsellään) olivat tulleet Atlantiksesta ja sitä ennen suoraan taivaasta. Gootit olivat germaaninen rotu, joilla oli Krimillä suuria kaupunkeja ja mahtava valtakunta. Islannin kulttuuri oli germaanista, saagat kertoivat suoraan näistä yli-ihmisistä. Veda-kirjat kertoivat samasta porukasta - Himmler kanniskeli niitä mukanaan ja lueskeli valikoituja otteita. Thorin vasara oli myöhemmin tietoisuudesta kadonnut sähkömagneettinen ase.

Natsit lähettivät retkikuntia sinne tänne; Islantiin eivät päässeet, koska aloittivat sodan kesken kaiken (ja ilkeä skandinaavinen lehdistö valisti heitä, että ainoa tieto Islannin viikinkiyhteiskunnasta löytyy saagoista "jotka herra Himmler voi ostaa mistä tahansa hyvin varustetusta saksalaisesta kirjakaupasta"). Kesken jäi myös suunnitelma mennä tutkimaan Titicacan "miljoonavuotista germaanista valtakuntaa". Himmler piirrätti pohjapiirroksia SS-miesten soturimaanviljeilijöiden yhteiskunnista, joita oli tarkoitus perustaa Krimille, jonne piti myös istuttaa satojatuhansia tammeja ja pyökkejä, jotta olisi luotu oikea pohjoissaksalainen ympäristö.

Sitten alkoi sota, ja siihen loppui minun kirkossa nauramiseni. Ahnenerben, natsien rotuaatetta tutkiva tiedeyhteisö, alkoi tehdä ihmiskokeita, valikoi sopivia juutalaisia Auschwitzista muutettavaksi luurankokoelmaksi ja mittasi kallon muotoja valloitetuilla alueilla päättääkseen, ketkä tapetaan. Krimillä muun muassa vastaan tuli kansansirpale, joiden kerrottiin olleen alkuaan juutalaisia, mutta liittyneen tataareihin ja kääntyneen islamiin. Toinen joukko oli tataareja, jotka olivat kääntyneet juutalaiseen uskoon. Edelliset joukkomurhattiin, jälkimmäiset säästettiin.

Ei loppujen lopuksi tippaakaan hauskaa, mutta hyvin ajatteluttavaa. Varsinkin, kun kirjoittaja kertoi, mitä näille natsien tiedeneroille sodan jälkeen tapahtui. (Ei sitten yhtikäs mitään.)