Ian Kershaw: Hitler
Hitler rinnassaan rautaristi ja hihassaan hakaristi (hän todella taisteli urheasti I maailmansodassa)Kershawin Hitler-tutkimus on todennäköisesti pätevin ja varmasti laajin aiheesta kirjoitettu. Hän pohtii erityisesti Hitlerin ja Saksan kansan suhdetta ja syitä Hitlerin suosioon. Kirjassa pohditaan myös Hitlerin persoonallisuutta - eipä silti, siitä löytyy hyvin vähän pohdittavaa, koska sellaista ei löydy; Kershawin mukaan Hitler oli "ontto mies", jonka julkinen persoona täysin nielaisi hänen sisäisen persoonansa.
Hitlerin pakkomielteet, vihan kohteet ja vainoharhaisuus olivat samoja kuin saksalaisten. Sen vuoksi hän nousi niin nopesti valtaan ja häntä kannatettiin siihen asti, että sota alkoi mennä huonosti. Siinä vaiheessa Saksa ja Hitler olivat jo sulautuneet yhteen eikä toista ollut ilman toista. Vaikeasti vastattava kysymys on, miten vanha sivistyskansa luopui niin halukkaasti kaikesta sivistyksestä ja oikeusvaltion piirteistä ja ryhtyi barbaariseksi muusiksi, jossa ainoita yhdistäviä piirteitä olivat keskinäinen kilpailu vihoviimeiseen loppuun asti - jopa bunkkerissa nevuostoiittolaisten tankkien ajaessa pitkin Berliinin katuja valtataistelua käytiin - ja syyn työntäminen kaikille muille. (Ellei maailmalla olisi ollut edessään myöhempää esimerkkiä - entinen Jugoslavia - tämä olisi todella uskomaton tarina.)
Kiinnostavia ja ennakkoajatuksien vastaisia ovat Hitlerin nousu Führeriksi - hän ei todella pyrkinyt asemaan, vaan halusi tehdä sitä, minkä parhaiten osasi - puhua, mutta natsipuolueeksi yhdistyvät sekalaiset liikkeet tarvitsivat yhden johdon nitomaan ristiriitaisia aatteitaan ja kilpailuaan. Kun Hitleristä oli tehty Führer, hän alkoi pitää itseään korvaamattomana. Toinen seikka oli Hitlerin melko myöhään esiin tuotu juutalaisviha - hänen vihansa ja vainoharhansa kohdistui pikemminkin bolshevismiin. Ja kolmantena oli häntä loppuun asti ajava pakkomielle, ensimmäisen maailmansodan tappio vuonna 1918, josta hän syytti kaikkia mahdollisia tahoja paitsi saksalaisia (ja lopussa kaikkia muita paitsi itseään).
Kershaw korostaa myös voimakkaasti Hitlerin uhkapelurin luonnetta, joka sai hänet aina tavoittelemaan "kaikki tai ei mitään" -asetelmia ja valitsemaan uhkarohkeimman ratkaisun diplomatian ja varmempien ratkaiujen sijaan. Tämä erityisesti panee miettimään, mitä kaikki muut puuhasivat? Eikö kenelläkään tikuttanut? Ja vastaus on - ei tikuttanut. Goethe varmasti pyöri haudassaan Bismarckista puhumattakaan.
Hitlerin pakkomielteet, vihan kohteet ja vainoharhaisuus olivat samoja kuin saksalaisten. Sen vuoksi hän nousi niin nopesti valtaan ja häntä kannatettiin siihen asti, että sota alkoi mennä huonosti. Siinä vaiheessa Saksa ja Hitler olivat jo sulautuneet yhteen eikä toista ollut ilman toista. Vaikeasti vastattava kysymys on, miten vanha sivistyskansa luopui niin halukkaasti kaikesta sivistyksestä ja oikeusvaltion piirteistä ja ryhtyi barbaariseksi muusiksi, jossa ainoita yhdistäviä piirteitä olivat keskinäinen kilpailu vihoviimeiseen loppuun asti - jopa bunkkerissa nevuostoiittolaisten tankkien ajaessa pitkin Berliinin katuja valtataistelua käytiin - ja syyn työntäminen kaikille muille. (Ellei maailmalla olisi ollut edessään myöhempää esimerkkiä - entinen Jugoslavia - tämä olisi todella uskomaton tarina.)
Kiinnostavia ja ennakkoajatuksien vastaisia ovat Hitlerin nousu Führeriksi - hän ei todella pyrkinyt asemaan, vaan halusi tehdä sitä, minkä parhaiten osasi - puhua, mutta natsipuolueeksi yhdistyvät sekalaiset liikkeet tarvitsivat yhden johdon nitomaan ristiriitaisia aatteitaan ja kilpailuaan. Kun Hitleristä oli tehty Führer, hän alkoi pitää itseään korvaamattomana. Toinen seikka oli Hitlerin melko myöhään esiin tuotu juutalaisviha - hänen vihansa ja vainoharhansa kohdistui pikemminkin bolshevismiin. Ja kolmantena oli häntä loppuun asti ajava pakkomielle, ensimmäisen maailmansodan tappio vuonna 1918, josta hän syytti kaikkia mahdollisia tahoja paitsi saksalaisia (ja lopussa kaikkia muita paitsi itseään).
Kershaw korostaa myös voimakkaasti Hitlerin uhkapelurin luonnetta, joka sai hänet aina tavoittelemaan "kaikki tai ei mitään" -asetelmia ja valitsemaan uhkarohkeimman ratkaisun diplomatian ja varmempien ratkaiujen sijaan. Tämä erityisesti panee miettimään, mitä kaikki muut puuhasivat? Eikö kenelläkään tikuttanut? Ja vastaus on - ei tikuttanut. Goethe varmasti pyöri haudassaan Bismarckista puhumattakaan.
posted by Mette | 3:23 AM
1 Comments:
Hitler luki Karl Luegerin (1844-1910) ajatuksia antisemitismistä ja tuli vakuuttuneeksi siitä, että antisemitismi oli oikein. Karl Lueger oli antisemitistisen kristillisen sosiaalipuolueen jäsen (Christlichsoziale Partei), joka oli luterilaisten antisemitistinen poliittinen puolue. Hitler tuli niin vakuuttuneeksi antisemitismin oikeellisuudesta, että hän kirjoitti kirjassaan Mein Kampf näin: "Uskon että tänään toimin Kaikkivaltiaan Luojan tahdon mukaisesti: puolustautuen juutalaisia vastaan, taistelen Herran työn puolesta".
Antisemitismi johti Hitlerin lopulta siihen lopputulokseen, että natsit toteuttivat juutalaisen kansanmurhan, holokaustin. Hitler ei toiminut Jumalan tahdon mukaan, sillä Jeesus Kristus ei käskenyt tappamaan ketään, vaan rakastamaan lähimmäisiään sekä vihamiehiään. Hitlerin ja natsien toiminta todistaa sen, että he eivät uskoneet Raamatun sanomaan, vaan pahuuden henkivallat eksyttivät heidät suorittamaan kauhistuttavia hirmutekoja. Hitler on myös kirjoittanut kirjassaan Mein Kampf juutalaisista näin: "Paholaisen ruumiillistuma kaiken pahan symbolina ottaa elävän muodon juutalaisessa". Hitlerin antisemitismi oli pahuuden eksytys, jossa pahuuden henkivallat ohjasivat Hitleriä vihaamaan juutalaisia sekä lopulta suorittamaan kansanmurhan juutalaisia vastaan. On sanomatta selvää, että Hitler ei ollut Raamattuun uskova kristitty, vaan okkultisti joka vääristi Raamatun sanomaa, että saisi "oikeutuksen" hirmuteoillensa.
Katolisen kirkon sisällä on ollut ihmisiä, jotka eivät ole tukeneet antisemitismiä, mutta siitä huolimatta myös katolinen kirkko on ollut koko historiansa ajan voimakkaasti antisemitistinen. Katolisen kirkon antisemitismi vaikutti myös Hitleriin.
Hitlerin antisemitismiin vaikutti erittäin voimakkaasti okkultisti Eckart, Rooman katolisen kirkon antisemitismi sekä myös Lutherin antisemitistinen kirja. Katolinen kirkko harjoitti samaa antisemitismiä kuin saatanalliset okkultismin harrastajat. On siten täysin päivänselvää, että sama saatanallinen pimeyden henkivalta on antisemitismin takana, joka eksytti niin okkultismin harrastajat, katoliset, natsit ja myös Lutherin saatanalliseen antisemitismin harjoittamiseen. Hitler törmäsi antisemitismiin okkultiikan, vääristyneen katolisen kirkon ja Lutherin antisemitistisen kirjan kautta. Hitler vakuuttui antisemitismistä, koska se tuli häntä vastaan joka puolelta ja hän hyväksyi antisemitismin seurauksin, jonka me tiedämme kauhistuttavalla ja ikävällä tavalla historiasta. Hitlerin antisemitismin juuret olivat siis okkultististen salaseurojen sekä vääristyneen kristillisyyden vaikuttamia.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/natsiokkultismi.html
Post a Comment
<< Home