Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

Vain runoilija pystyy kirjoittamaan kaiken tämän 175 sivuun.

Vain runoilija pystyy paljastamaan kaikki vikansa, paheensa, heikkoutensa, sydämensä syvyyden - ja esittää 4-5 kalttaavalla sivulla eräiden julkisuuden henkilöiden sydämen liejuiset syvyydet (olkoot heidän korvansa punaiset, kun he lukevat tämän kirjan).

Kirjan kerronta liikkuu lapsuudesta aikuisuuden kautta perusasioihin, kuten rakkauteen ja kuolemaan, sisäisen logiikan kautta, joka on ihmissydämen ja - niin - runouden logiikkaa.

Minulla on hillitön halu lainata Anderssonia, mutta jos annan halulle vallan, lainaan vähintään 150 sivua niistä 175 sivusta. Rajoitan vain yhteen tarinaan, joka kertoo lääkärin raskaista ja uuvuttavista työvuoroista:

Eräänä iltana lojuin pitkistä päivystyksistä ja pitkästä päivätyöstä uupuneena päivystyshuoneessa, kun puhelin äkkiä soi. Soittaja oli hoitajatar joka kuulemma sanoi: Tohtori, joulukuusi on tullut. Ja minä kuulemma vastasin: Ottakaa se vitoselle ja antakaa sata milligrammaa Larcagtilia. Minkä jälkeen nukahdin taas. Seuraavana päivänä kohtasin merkillisen hymyileviä ja nauravia kasvoja. Hyvää joulua, kuusi sitten toipui, sanoi ylilääkäri, joka muutoin hymyili harvoin.