Peter Englund: Sodan kauneus ja kauheus
Englund on kirjoittanut epätavallisen kirjan ensimmäisestä maailmansodasta. Kirja perustuu 19 ihmisen kirjeisiin, päiväkirjoihin ja muistelmiin, jotka Englund on kirjoittanut läpi omalla tyylillään (joskin pitkin lainauksin alkuteksteistä). Kaksi kuoli, kaksi vammautui pysyvästi, yksi päätyi mielisiraalaan, yksi ei kuullut ainuttakaan laukausta.
Valitut henkilöt kuvaavat, miten laaja-alainen sota oli. Kaksi australialaista, joista toinen, nainen, päätyi ajamaan ambulanssia Serbian armeijaan. Yksi eteläamerikkalainen, joka pyrki ensin liittoutuneiden armeijoihin, ja koska kukaan ei huolinut häntä, meni ottomaanien puolelle. Amerikanitalialainen, joka halusi kuolla isiensä maan puolesta, mutta ei tappaa ketään. Tanskalainen Saksan armeijassa, englantilainen kotiopettajatar Venäjän kenttäsairaalassa. Britti Itä-Afrikassa.
Hiljaisen ovelasti Englund tuo esiin kirjan sodanvastaisen asenteen. Useimmat henkilöt kokevat sodan olevan mieletön ja turhauttava; he eivät tiedä, mitä ovat tekemässä ja miksi. Alun ihanteet rapisevat mekaanisessa myllyssä. Venäläiset upseerit palaavat rintamalta keskelle vallankumousta. Italialaiset alppijääkärit päätyvät vuorenhuipullaan heittelemään upseereja jääkalikoilla saadakseen olla rauhassa (paitsi mitä nyt itävaltalaisten tulitus). Saksan laivaston miehet eivät pääse satamasta mihinkään ja aloittavat vallankumouksen.
Kiinnostavan kirjan miinuspuolena ovat tuhruisesti painetut valokuvat. Taistelukenttäkuvat ovat usein muutenkin epäselviä, mutta pieninä ja suttuisina niistä ei ole mihinkään.
Valitut henkilöt kuvaavat, miten laaja-alainen sota oli. Kaksi australialaista, joista toinen, nainen, päätyi ajamaan ambulanssia Serbian armeijaan. Yksi eteläamerikkalainen, joka pyrki ensin liittoutuneiden armeijoihin, ja koska kukaan ei huolinut häntä, meni ottomaanien puolelle. Amerikanitalialainen, joka halusi kuolla isiensä maan puolesta, mutta ei tappaa ketään. Tanskalainen Saksan armeijassa, englantilainen kotiopettajatar Venäjän kenttäsairaalassa. Britti Itä-Afrikassa.
Hiljaisen ovelasti Englund tuo esiin kirjan sodanvastaisen asenteen. Useimmat henkilöt kokevat sodan olevan mieletön ja turhauttava; he eivät tiedä, mitä ovat tekemässä ja miksi. Alun ihanteet rapisevat mekaanisessa myllyssä. Venäläiset upseerit palaavat rintamalta keskelle vallankumousta. Italialaiset alppijääkärit päätyvät vuorenhuipullaan heittelemään upseereja jääkalikoilla saadakseen olla rauhassa (paitsi mitä nyt itävaltalaisten tulitus). Saksan laivaston miehet eivät pääse satamasta mihinkään ja aloittavat vallankumouksen.
Kiinnostavan kirjan miinuspuolena ovat tuhruisesti painetut valokuvat. Taistelukenttäkuvat ovat usein muutenkin epäselviä, mutta pieninä ja suttuisina niistä ei ole mihinkään.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home