S.I.Hayakawa: Ajattelun ja toiminnan kieli

Hayakawan suomennos on vuodelta 1971 (ja käyttää sanaa neekeri), mutta se on edelleen oppikirja, joka kannattaa lukea uudelleen aina silloin tällöin. Kirjan luettuaan muistaa taas hetken aikaa, että sana ei ole asia, kartta ei ole maasto, ja melkoinen osa puheesta on murina- ja hyrräyssanoja, joilla ei ole tiedotemerkitystä. (Naapurimme on luihu ilkiö, Eeva on maailman ihanin tyttö - nämä ilmaukset eivät anna mitään todellista tietoa naapurista ja Eevasta, vain meidän tunteistamme.)

Kun muistaa käyttää abstraktiotikkaita ja varoo silkkoja miellesuuntautuneita lauseita, onnistuu silloin tällöin tulemaan alas pilvistä ja sanomaan jotakin konkreettista. Kun lisäksi karttaa kaksivaihteista suuntautumista, keskustelussa alkaa olla mieltä.

Kun Hayakawa kirjoitti oppaansa, hänellä olivat mielessään keskustelut, väittelyt ja sanomalehtikieli. Näinä nettikeskustelun aikoina opasta tarvitaan enemmän kuin koskaan.