Sally Armstrong: Loistavan auringon tyttäret

Sima Samar, Afganistanin "Naarasleijona"

Kun Osama bin Ladenia etsittiin vuonna 2001, kaikki Kandaharin naiset tiesivät, missä hän piileskeli. Miksi häntä siis ei saatu kiinni? Koska kukaan ei kysynyt naisilta.

Tämä on tyypillinen tarina sodasta, jonka yhdeksi syyksi sanottiin naisten oikeuksien puolustaminen. Sally Armstrong on 11 vuoden ajan kulkenut Afganistanissa toimittajana ja useiden naisten asiaa ajavien järjestöjen toimihenkilönä. Hänen kirjansa on sekä nostattava (miten urheita naisia) että masentava (miksi tilanne vain pahenee) raportti näistä naisista, heidän hyväkseen tehdystä työstä ja sen työn sabotoinnista - ei vain Afganistanin miesten, vaan myös kansainvälisten poliitikkojen toimesta.

Kirjassa tuodaan esiin monia hämmästyttävän urheita afgaaninaisia, joista eräs on Sima Samar, jota afgaanit kutsuvat naarasleijonaksi ja jonka monet odottivat voittavan vuoden 2009 Nobelin rauhanpalkinnon. Ehkä vuonna 2010 tärppää, mikäli hän vielä on hengissä.

Anekdootti Simasta: kun talebanit sulkivat Siman sairaalat, hän tyynesti jatkoi työtään. Eräällä pienellä paikakunnalla, jossa hän sillä hetkellä piti vastaanottoa, talebanit veivät generaattorin (eikä sähköä ollut). Edes Sima ei voinut pitää sairaalaa auki ilman sähköä. Hän ei silti suostunut jättämään rakennusta peläten ryöstäjiä. Yllättäen ovi aukeni ja sisään tunkeutui nuori taleban tuuppien edellään iäkästä naista. "Parannat tämän naisen", taleban ärisi. "Jätä hänet yöksi ja tule aamulla takaisin", Sima sanoi.

Sima totesi naisella olevan hyvin pahan kurkkutulehduksen. Hän antoi antibioottia ja jutteli naisen kanssa. Taleban palasi aamulla. "Meillä taitaa olla ongelma", Sima sanoi. "Sinulla on meidän generaattorimme. Minulla on sinun äitisi. Vaihdammeko?" Generaattori saatiin takaisin.