Stephen Tanner: Afghanistan

Kirjan kansikuva kiehtoo minua. Se esittää miestä renessanssimaalareiden "Paimenet palvovat Jeesus-lasta" tyyliin, paitsi että Taliban-soturi ei pitele paimensauvaa, vaan Kalashnikovia. Luonnehtii jollakin tavalla Afganistanin ristiriitaisuuksia.

Afganistanin sotilaallinen historia Aleksanteri Suuresta amerikkalaisiin kertoo kaikkien valloittajien perusongelman tässä vuoristoisessa maassa; Afganistan on helppo valloittaa ja mahdoton pitää. Maasto on toivoton, sää kammottava ja jokainen järjestäytynyt sotajoukko saa kimppuunsa heimosoturit, jotka syöksyvät vuoriltaan kuin häiritty mehiläisparvi. Kyseessä ei ole islam, vaikka länsimaissa niin mielellään ajatellaan; jo Aleksanteri totesi afgaanit (silloin eri nimellä, mutta samoja heimoja) valloittamattomiksi. Mongolit kunnostautuivat tuhoamalla vuosisatojen aikana rakennetut kastelujärjestelmät, mikä muutti hedelmällisen maan tuntemaksemme autiomaaksi. Britit pyrkivät hallitsemaan hajoittamalla (saatuaan vakavasti selkäänsä kolmessa eri sodassa) vetämällä Intian ja Afganistanin rajan keskelle pataanien asuma-aluetta, jota kirjassa kutsutaan nimellä Pashtunistan. He onnistuivat vain luomaan ei-kenenkään-rajan, joka nyt on Talibanien hallinnassa.

Tannerin kirja loppuu vuoteen 2008 ja erittäin pessimistisiin äänenpainoihin. Synkkyydestään huolimatta se on kiinnostavaa luettavaa elävine ja yksityiskohtaisine kuvauksineen ja antaa tärkeää taustatietoa päivän uutisille.