Patricia McKillip: In the Forests of Serre

Patricia McKillipin satutarinoilla on aina synkkä puolensa. Metsissä piilee kadonneiden prinsessojen lisäksi myös susia. Serren metsiin on päätynyt venäläisten kansansatujen olentoja; tulilintu ja luisessa, kananjaloin astelevassa mökissä asuva noita Baba Jaga, joka panee uhrinsa pataan ja syö.

Serre on metsävaltakunta, jonka yksisilmäinen, hullu kuningas haluaa perillisen. Hänen ainoan poikansa vaimo on kuollut ja vienyt mukanaan prinssin sydämen. Kuningas vaatii silti sodan uhalla prinssin vaimoksi naapurikuninkaan nuorinta tytärtä. Kun prinsessa saapuu Serreen, sulhanen on kadonnut. Prinssi on vahingossa tappanut noita Brumen - Baba Jagan - valkoisen kanan ja saanut päälleen noidan kirouksen. Hän juoksee hulluna metsässä etsien tulilintua.

Kadonnut sulhanen ei ole prinsessa Sidonien ainoa ongelma; lisäksi tulee hullu appiukko ja hänen turvakseen annettu nuori ja kunnianhimoinen velho, joka yrittää astua prinssin paikalle ja kääntää koko Serren ylösalaisin - lähes kirjaimellisesti. Sillä Serre on maa, jossa tarinat muuttuvat tosiksi.

Sydämet ovat tämän tarinan keskipiste - niiden puute, niiden etsintä ja niiden tuska. Jotenkin tuntuu, että Patricialla on niin paljon ja niin monimutkaista sanottavaa, että hän ei ole oikein saanut sitä itselleen työstettyä. Lopussa keitetään kaalisoppaa; eräänlainen päätös sekin, mutta niin paljon jäi epäselväksi. Sidonie on tarmokas ja viehättävä prinsessa, ilman häntä sotkuun ei olisi tullut sitäkään tolkkua.