Pekka Mäkelä: Alshain
Pekka Mäkelä selittää ehkä turhankin tarkkaan, että hänen kuvitteellinen maailmansa kiertää todellista tähteä nimeltään Alshain. Kirjassa on karttoja, kalentereita sun muita liiteosassa vahvistamassa tätä tietoutta.
Muuten kirjassa kerrotaan viiden eri henkilön suulla suunnilleen sama tapahtumasarja. Alussa planeetalle Maasta saapunut mies tutustuu vähitellen muutamiin asukkaisiin. Neljä alshainilaista jatkaa ja täydentää tarinaa - no jaa, loppu jää avoimeksi. Alshainin oma luonto puuttuu asioihin, mutta paljon jää sanomatta. Liian paljon. Ärsyttävän paljon. Sama suututti minua jo Mäkelän edellisessä kirjassa, "491". Asiat vain ovat; ne eivät ala eivätkä lopu.
Alshainissa on suljettu yhteiskunta, ei niinkään diktatuuri (sillä missä on diktaattori?), mutta kuitenkin salaisen poliisin ja naapureiden valvoma - molemmat yhtä tehokkaita. Joitakin ihmisiä kuolee. Joidenkin elämä muuttuu. Jotakin liikahtaa yhteiskunnassa? Tai sitten ei? On kuin kuulisi katkelman ihmisten keskustelusta kadulla ja sitten he menevät ohi eikä ikinä saa selville, mistä oikein oli kysymys.
Kuulehan nyt, Mäkelä, jos tavataan, niin ravistelen sinua. Sen olet rikkaasti ansainnut.
Muuten kirjassa kerrotaan viiden eri henkilön suulla suunnilleen sama tapahtumasarja. Alussa planeetalle Maasta saapunut mies tutustuu vähitellen muutamiin asukkaisiin. Neljä alshainilaista jatkaa ja täydentää tarinaa - no jaa, loppu jää avoimeksi. Alshainin oma luonto puuttuu asioihin, mutta paljon jää sanomatta. Liian paljon. Ärsyttävän paljon. Sama suututti minua jo Mäkelän edellisessä kirjassa, "491". Asiat vain ovat; ne eivät ala eivätkä lopu.
Alshainissa on suljettu yhteiskunta, ei niinkään diktatuuri (sillä missä on diktaattori?), mutta kuitenkin salaisen poliisin ja naapureiden valvoma - molemmat yhtä tehokkaita. Joitakin ihmisiä kuolee. Joidenkin elämä muuttuu. Jotakin liikahtaa yhteiskunnassa? Tai sitten ei? On kuin kuulisi katkelman ihmisten keskustelusta kadulla ja sitten he menevät ohi eikä ikinä saa selville, mistä oikein oli kysymys.
Kuulehan nyt, Mäkelä, jos tavataan, niin ravistelen sinua. Sen olet rikkaasti ansainnut.
posted by Mette | 6:36 AM
5 Comments:
Jostakin syystä tämä arvostelu sai minut hyvälle tuulelle. Ehkäpä J. Halme tarkoitti juuri tätä todetessaan, että Alshain on "jotakin aivan muuta kuin angloamerikkalainen avaruusooppera".
Juu, Mette, ravistellaan kun tavataan. Kättä ainakin. Olen nauttinut kirja-arvioistasi.
Jos tavataan, niin esitän henkilökohtaisen kysymyksen: mitä sille lipastolle tapahtui?
Hmmm, olet muuten ensimmäinen joka kyselee lipaston perään. Muutamien kirjan ihmisten myöhemmistä kohtaloista on kyllä kovasti kyselty.
Luultavasti palaan Alshainin maailmaan joskus myöhemmin, muodossa tai toisessa.
Niin, mutta tällä lipastolla onkin aivan ilmeisesti sielu. Kaikki henkilösi huomaisvat sen ja reagoivat siihen eri tavoin.
Mmm, mielenkiintoinen ajatus. Luulin, että se johtui vain siitä että se oli niin kummallinen ilmestys siinä paikassa - kuin aito rokokoolipasto opiskelijasolussa.
Täytyypä tutkiskella lipastoa tarkemmin ja selvittää, mitä se on syönyt ja mihin joutunut.
Post a Comment
<< Home