Javier Sierra: Ehtoollisen salat

Javier Sierran kirja keskittyy myös Leonardo da Vincin "Viimeisen ehtoollisen" mysteerejä ratkomaan, mutta huomattavasti älykkäämmin kuin bestseller "Da Vinci -koodi". Sen vuoksi se varmaan ei olekaan samanlainen menestysteos.

Paljastanpa heti, että Sierran kirjassakin maalaukseen kätkeytyy salaisuus, mutta se ei ole ollenkaan niin simppeli kuin että Johannes olisikin Maria Magdaleena. Itse asiassa Sierrankin kirjan mukaan Johanneksen mallina oli nainen, joka oli esiintynyt mallina Da Vincin muissakin maalauksissa, mutta vain siksi, että Da Vinci ei löytänyt sopivapiirteistä miestä ajattelemaansa rooliin. Tässä ei renessanssimaalareita ajatellen ollut mitään kummallista. Sen sijaan maalauksessa on paljon muuta merkillistä, joka panee lukijankin ajattelemaan (vinkki: miksi viimeistä ehtoollista kuvaavassa taulussa ei ole leipää pöydällä?).

Kirjan alussa Da Vinci maalaa teostaan milanolaiessa luostarissa. Roomaan tulee mystisiä kirjeitä, jotka vihjaavat maalauksessa olevan jotakin häiritsevää. Inkivisitio lähettää Milanoon edustajansa kaksoistehtävässä; hänen on selvitettävä, mikä maalausta oikein vaivaa ja kuka on salaperäinen kirjeiden lähettäjä. Tarina etenee hyvin ja luistavasti; näkökulma vaihtuu välillä Roomaan Borgia-paavin hoviin ja palaa taas isä Leyreen, dominikaaniin ja inkvisition tutkijaan. Loppuratkaisu on historiallisesti kiinnostava ja, kuten jo mainitsin, panee ajattelemaan. Da Vinci -koodin turruttamille aivoille kannatettava kirja.