Hilary Mantel: A Place of Greater Safety
Hilary Mantel heittää Ranskan vallankumous -romaanissaan villin pyörteen tapahtumia ja ihmisiä Dantonin ja Desmoulinsin mestaukseen asti. Päähahmoina ovat Danton, Desmoulins ja Robespierre, jotka tunsivat toisensa läheisesti lapsuudestaan saakka ja joista yksi päätyi mestauttamaan toiset kaksi.
Hämmästyttävintä vallankumouksen tarinassa on, miten pienessä piirissä loppujen lopuksi kaikki tapahtui. Camille Desmoulins ja Maximilien Robespierre olivat koulutovereita kymmenvuotiaista asti. Georges-Jacques Danton ja Camille kävivät samaa lyseota. Fouquier-Tinville ja Saint-Just, terrorin ajan armottomat pyövelit, olivat Camillen serkkuja. Fabre d'Englantine opetti Dantonille puhetaitoa, kun tämä oli vasta poika. Useat muut vallankumousmiehet olivat Dantonin entisiä työtovereita tai alaisia. Useimmat olivat lakimiehiä. Se tosin selittyy kansalliskokouksen valintatavasta - ihmiset äänestivät kaupunkinsa luotetun lakimiehen kirjoittamaan Ranskalle uuden perustuslain. Pariisissa miehet asuivat naapurihuoneistoissa, viettelivät toistensa vaimoja ja istuivat samoissa kahviloissa. Ja lähettivät toisensa giljotiiniin.
Hilary Mantel katsoo vallankumousta tämän tuttavapiirin näkökulmasta. Monet historiasta tunnetut kohtaukset häipyvät näköpiiristä, kun taas toiset suurenevat lähes mikroskoopintarkoiksi. Elokuun 10. jolloin vankiloihin tunkeuduttiin ja vangit joukkomurhattiin, elää vaimojen - Dantonin Gabriellen ja Desmoulinsin Lucilen - istuessa koko yön odottaen jännittyneinä, palaavatko heidän aviomiehensä elävinä. Kuninkaan mestaus menee lähes huomaamatta, kun madame Roland melkein pettää miestään. Gabriellen kuolema vaikuttaa Dantoniin ja vie hänestä puhdin pois. Robespierre joutuu puuseppä-vuokraisäntänsä tyttären viettelemäksi (käytännössä raiskaamaksi).
Kolmesta vallankumouksellisesta luodaan elävä kuva - Danton kerää rahaa ja ostaa maatiloja kotikaupungistaan. Hänen toinen vaimonsa vaatii vihkimistä oikean papin luona ja tämä haluaa ensin rippiä. Danton pohtii: "Nyt pääsimme kuolemansynteihin. Merkitkää ne kaikki - ei, vaan jättäkää laiskuus pois. Jos olisin ollut vähän laiskempi, en olisi ehtinyt harrastaa niitä muita niin tarmokkaasti." Camille Desmoulins on oikukas, keijumainen luonne, jonka mielestä viikko on tuhlattu, ellei hän ole rikkonut kaikkia kymmentä käskyä. Robespierre on synnitön spartalainen, joka lähettää ystävänsä kuolemaan, koska nämä eivät sovi hänen näkemykseensä jalosta tasavallasta. Hilary vihjaa, että Robespierren ahdistunut rakkaus kohdistuu Camilleen (kuten lähes kaikkien muidenkin). Camille, ikuinen Peter Pan, uskoo mestauslavan portaille asti, että Max tulee ja pelastaa hänet.
Minua hämmästyttää aina, miten samanlaisen kuvion kaksi suurta vallankumousta, Ranskan ja Venäjän, luovat. Molemmat alkavat halusta antaa kansalle leipää ja vapautta. Molemmat tukahtuvat vainoharhoihin, epäluuloon ja vereen. Traagisinta on, että suuntaa ei voi kääntää - vaunut jyrisevät eteenpäin, tehtiinpä mitä tahansa, eikä niitä voi pysäyttää. Vaikka kirja on tragedia, se on myös tavattoman hauska. Danton nauraa vankilassa, ja oven takana kuunteleva Robespierre kummastelee, miten hän voi nauraa. Lahjomaton ei tajua elämänriemua.
Kirjan nimi? Eräässä kohtauksessa kansalliskaartin miehet kaappaavat Camillea käsivarsista. Tämä luulee, että hänet viedään mestattavaksi, ja kysyy, minne häntä viedään. Vastaus on:
- A place of greater safety.
- It's a grave.
- on Camillen vastaus.
Camille Desmoulins Luxembourgin vankilassa ennen oikeudenkäyntiään
Hämmästyttävintä vallankumouksen tarinassa on, miten pienessä piirissä loppujen lopuksi kaikki tapahtui. Camille Desmoulins ja Maximilien Robespierre olivat koulutovereita kymmenvuotiaista asti. Georges-Jacques Danton ja Camille kävivät samaa lyseota. Fouquier-Tinville ja Saint-Just, terrorin ajan armottomat pyövelit, olivat Camillen serkkuja. Fabre d'Englantine opetti Dantonille puhetaitoa, kun tämä oli vasta poika. Useat muut vallankumousmiehet olivat Dantonin entisiä työtovereita tai alaisia. Useimmat olivat lakimiehiä. Se tosin selittyy kansalliskokouksen valintatavasta - ihmiset äänestivät kaupunkinsa luotetun lakimiehen kirjoittamaan Ranskalle uuden perustuslain. Pariisissa miehet asuivat naapurihuoneistoissa, viettelivät toistensa vaimoja ja istuivat samoissa kahviloissa. Ja lähettivät toisensa giljotiiniin.
Hilary Mantel katsoo vallankumousta tämän tuttavapiirin näkökulmasta. Monet historiasta tunnetut kohtaukset häipyvät näköpiiristä, kun taas toiset suurenevat lähes mikroskoopintarkoiksi. Elokuun 10. jolloin vankiloihin tunkeuduttiin ja vangit joukkomurhattiin, elää vaimojen - Dantonin Gabriellen ja Desmoulinsin Lucilen - istuessa koko yön odottaen jännittyneinä, palaavatko heidän aviomiehensä elävinä. Kuninkaan mestaus menee lähes huomaamatta, kun madame Roland melkein pettää miestään. Gabriellen kuolema vaikuttaa Dantoniin ja vie hänestä puhdin pois. Robespierre joutuu puuseppä-vuokraisäntänsä tyttären viettelemäksi (käytännössä raiskaamaksi).
Kolmesta vallankumouksellisesta luodaan elävä kuva - Danton kerää rahaa ja ostaa maatiloja kotikaupungistaan. Hänen toinen vaimonsa vaatii vihkimistä oikean papin luona ja tämä haluaa ensin rippiä. Danton pohtii: "Nyt pääsimme kuolemansynteihin. Merkitkää ne kaikki - ei, vaan jättäkää laiskuus pois. Jos olisin ollut vähän laiskempi, en olisi ehtinyt harrastaa niitä muita niin tarmokkaasti." Camille Desmoulins on oikukas, keijumainen luonne, jonka mielestä viikko on tuhlattu, ellei hän ole rikkonut kaikkia kymmentä käskyä. Robespierre on synnitön spartalainen, joka lähettää ystävänsä kuolemaan, koska nämä eivät sovi hänen näkemykseensä jalosta tasavallasta. Hilary vihjaa, että Robespierren ahdistunut rakkaus kohdistuu Camilleen (kuten lähes kaikkien muidenkin). Camille, ikuinen Peter Pan, uskoo mestauslavan portaille asti, että Max tulee ja pelastaa hänet.
Minua hämmästyttää aina, miten samanlaisen kuvion kaksi suurta vallankumousta, Ranskan ja Venäjän, luovat. Molemmat alkavat halusta antaa kansalle leipää ja vapautta. Molemmat tukahtuvat vainoharhoihin, epäluuloon ja vereen. Traagisinta on, että suuntaa ei voi kääntää - vaunut jyrisevät eteenpäin, tehtiinpä mitä tahansa, eikä niitä voi pysäyttää. Vaikka kirja on tragedia, se on myös tavattoman hauska. Danton nauraa vankilassa, ja oven takana kuunteleva Robespierre kummastelee, miten hän voi nauraa. Lahjomaton ei tajua elämänriemua.
Kirjan nimi? Eräässä kohtauksessa kansalliskaartin miehet kaappaavat Camillea käsivarsista. Tämä luulee, että hänet viedään mestattavaksi, ja kysyy, minne häntä viedään. Vastaus on:
- A place of greater safety.
- It's a grave.
- on Camillen vastaus.
Camille Desmoulins Luxembourgin vankilassa ennen oikeudenkäyntiäänposted by Mette | 8:13 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home