Z, Topelius; Tähtien turvatit
Topelius kirjoitti eksoottisen kirjan kuningatar Kristiinan ajasta. Uutta painosta ei ilmeisesti ole otettu vuoden 1955 jälkeen - käännöksessä Arabia on edelleenkin "Arapia".
Topeliuksen näkemys juutalaisista on hämmästyttävän eksoottinen ja monikulttuurinen. Kirjan idea on, että eräänä talviyönä syntyy kolme lasta, tuleva kuningatar Kristiina ja tuntemattomalle, kerjäläiseksi otaksutulle naiselle kaksoset. Kaksoset päätyvät kahden aatelisen kummilapsiksi, koska näiden aatelisten törmäys talvitiellä aiheutti äidin kuoleman. Käytännössä lapset päätyvät köyhään suomalaiseen torppaan, mutta heidät ehditään kastaa, sattuman kautta juutalaisilla nimillä - Hagar ja Benoni. Kristiinan vaiheet tiedämme, ja tähden lapset joutuvat myös Kristiinan polulle, Benoni lyhyeksi ajaksi, Hagar kestävämmin.
Kun tarina purkaantuu, orpolapset osoittautuvat Euroopan rikkaimman juutalaisen, Ruben Levin, tyttärenlapsiksi. Hagar päätyy Kristiinan kirjastonhoitajaksi ja ottomaanisulttaanin vaimoksi. Topelius ei loppujen lopuksi tiedä, mitä tekisi Benonille, paitsi käyttää häntä tekosyynä kuvailla eräitä 30-vuotisen sodan taisteluita. Niinpä Benoni-juoni jää pahasti kesken, vaikka on jo ehditty vihjata Benonin avioliitosta serkkunsa, Rubenin sukulaisen kanssa. Sen sijaan Hagar tuntuu olevan kirjailijan lempilapsi, ja luonnollisesti kuningatar Kristiina ja hänen aikakautensa ovat kirjailijan yksityiskohtaisen kuvauksen kohde. No, Topelius ei saa Kristiinasta irti sen enempää kuin kukaan muukaan, hämmästyttävä yksilö joka hän oli. Miten Kustaa Aadolfin tytär saattoi luopua valtaistuimestaan ja kääntyä katoliseksi? Topeliuksen selitys - yhtä hyvä kuin jokin muukin - on, että Kristiinan tähti antoi hänelle voimaa, mutta ei rakkautta. Benoni - muuttuneena Benjaminiksi - kuoli miekka kädessä ja Hagar oppi rakkautta ja ilmeisesti päätyi armeliaisuuslaitoksen työntekijäksi. Huh.
Ei hassumpi historiallinen romaani. Tosin juhlakuvausten yksityiskohtainen esittely saa hyppimään sivujen yli ja Kristiina ei todellakaan ole mukava yksilö - vaikka miksi hänen pitäisi? Ainutlaatuinen kuningatar.
Topeliuksen näkemys juutalaisista on hämmästyttävän eksoottinen ja monikulttuurinen. Kirjan idea on, että eräänä talviyönä syntyy kolme lasta, tuleva kuningatar Kristiina ja tuntemattomalle, kerjäläiseksi otaksutulle naiselle kaksoset. Kaksoset päätyvät kahden aatelisen kummilapsiksi, koska näiden aatelisten törmäys talvitiellä aiheutti äidin kuoleman. Käytännössä lapset päätyvät köyhään suomalaiseen torppaan, mutta heidät ehditään kastaa, sattuman kautta juutalaisilla nimillä - Hagar ja Benoni. Kristiinan vaiheet tiedämme, ja tähden lapset joutuvat myös Kristiinan polulle, Benoni lyhyeksi ajaksi, Hagar kestävämmin.
Kun tarina purkaantuu, orpolapset osoittautuvat Euroopan rikkaimman juutalaisen, Ruben Levin, tyttärenlapsiksi. Hagar päätyy Kristiinan kirjastonhoitajaksi ja ottomaanisulttaanin vaimoksi. Topelius ei loppujen lopuksi tiedä, mitä tekisi Benonille, paitsi käyttää häntä tekosyynä kuvailla eräitä 30-vuotisen sodan taisteluita. Niinpä Benoni-juoni jää pahasti kesken, vaikka on jo ehditty vihjata Benonin avioliitosta serkkunsa, Rubenin sukulaisen kanssa. Sen sijaan Hagar tuntuu olevan kirjailijan lempilapsi, ja luonnollisesti kuningatar Kristiina ja hänen aikakautensa ovat kirjailijan yksityiskohtaisen kuvauksen kohde. No, Topelius ei saa Kristiinasta irti sen enempää kuin kukaan muukaan, hämmästyttävä yksilö joka hän oli. Miten Kustaa Aadolfin tytär saattoi luopua valtaistuimestaan ja kääntyä katoliseksi? Topeliuksen selitys - yhtä hyvä kuin jokin muukin - on, että Kristiinan tähti antoi hänelle voimaa, mutta ei rakkautta. Benoni - muuttuneena Benjaminiksi - kuoli miekka kädessä ja Hagar oppi rakkautta ja ilmeisesti päätyi armeliaisuuslaitoksen työntekijäksi. Huh.
Ei hassumpi historiallinen romaani. Tosin juhlakuvausten yksityiskohtainen esittely saa hyppimään sivujen yli ja Kristiina ei todellakaan ole mukava yksilö - vaikka miksi hänen pitäisi? Ainutlaatuinen kuningatar.
posted by Mette | 6:10 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home