Iain Banks: Pelaaja

Banksin tulevaisuusvisiossa planeetat ja kiertoradoille rakennetut rengasmaailmat muodostavat rauhanomaisen yhteenliittymän, "Kulttuurin", jossa biologiset lajit ja älykkäät koneet ovat tasaveroiset. Kulttuuri on tavannut toisen, aggressiivisen yhteenliittymän, joka käyttää itsestään nimitystä "Imperiumi". Imperiumi sisältää kaikki meidän tuntemamme epämiellyttävät piirteet; yksinvaltiuden, väkivaltaisen hyökkäyspolitiikan, voimakkaat rikkaiden ja köyhien erot, seksin, alistamisen, kidutukseen ja sadismiin perustuvan hallinnon ja viihteen.

Imperiumi pysyy koossa kaikkinielevän, monimutkaisen pelin, azadin, voimin. Azad on pyhä toimitus, ja sen lopputuloksen mukaan jaetaan kaikki virat mukaan lukien korkein, keisarin virka. Kulttuuri päättää haastaa Imperiumin sen omassa pelissä. Matkaan lähetetään - kirjaimellisesti kiristetään, ei Kulttuurikaan mikään pyhäkoulu ole - Morat Gurgeh. Azad kaappaa Gurgehin pyörteisiinsä huolimatta salamurhayrityksistä ja muusta ikävästä, jota häneen kohdistetaan Imperiumissa. Vasta pelin loppunäytös paljastaa Gurgehille, ketkä kaikki ovat pelanneet hänellä, ja mitä on panoksena.

Olen yhä enemmän alkanut pitää Banksin space opera -kirjoista. Eilinen natsi-Saksaan sijoitettu kirja pelasi oikeastaan samaa peliä, ja vähemmin panoksin. Huumoria on kuitenkin Banksilla paljon enemmän. Vain kiero mieli voisi antaa älykkäille avaruusaluksille sellaisia nimiä kuin Banks - "Rajoittava Tekijä", "Lue Ensin Käyttöohje" ja "Tietenkin Rakastan Sinua Vielä" muiden muassa.