Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell

Epätavallinen ja hyvä - epätavallisen hyvä - fantasiaromaani. Kirja ei ole harppomista varten eikä ole pakattu täyteen actionia. Se etenee hitaasti ja syvenee koko ajan. Etulehti ilmoittaa, että kirja on "Charles Dickensin ja Jane Austenin hengessä kirjoitettu". Jos tämä tarkoittaa, että se on jommankumman tyyliin tehty, tieto on väärä - kirja on Susanna Clarken tyyliin tehty. Jos sitaatti tarkoittaa, että kyseessä on syventävää ihmiskuvausta, vertaus on oikea. Clarke ehdottomasti ei ole 1800-luvun kirjailija; hän ei ota itseään niin vakavasti, tai ainakaan ei halua näyttää, että ottaa. Itsepilkan alla on kuitenkin voimakas kuvaus kahdesta miehestä - taiteilija- tai tiedemiestyypistä - jotka vääjäämättömästi syöksyvät yhteen ja valitsevat alansa kohtalokseen. Muut henkilöt ovat, joskin tärkeitä itselleen ja juonelle, kuitenkin sivuseikkoja. Sen vuoksi kirjailija voi tehdä sen ärsyttävän tempun, että jättää muiden henkilöiden kohtalon auki. Kun päähenkilöt löytävät itsensä, tarina on valmis.

Olipa lyyrinen kuvaus. Selkeämmin sanottuna kirja on nimihenkilöidensä, Jonathan Strangen ja herra Norrellin taival Englannin magian parissa. Tapahtumapaikka on Napoleonin sotien aikainen Englanti - ja pari muutakin maata - ja historia on kuvattu varsin oikein lukuun ottamatta sitä pikku juttua, että magia toimii. Herra Norrell koettaa pitää magian omana yksinoikeutenaan, Jonathan on paremminkin lahjakas harrastelija, joka lähes kirjaimellisesti kompastuu kohtaloonsa. Hieno kirja.