James Schmitz: The Demon Breed

40-70-lukujen välisenä aikana kukoisti sellainenkin kirjallisuuden laji kuin space opera. Se kuoli scifi-aikakauslehtien myötä. Kaipaan sitä, se oli hauskaa. Vernon Vinge kirjoittaa vielä space operaa, mutta hänen kirjoillaan on möhkäletauti.

No, joka tapauksessa eräs space operan edustaja oli James Schmitz. "The Demon Breed" on hänen tyylinäytteensä. Useimpien Schmitzin kirjojen taustana on galaksin laajuinen planeettojen yhteenliittymä, josta käytetään nimitystä "The Hub". Hubin vähäisimpiä jäseniä on meriplaneetta Nandy-Cline. Pienen manneralueen lisäksi Nandy-Clinen vaikuttavin piirre ovat valtavat ajopuulautat, joille on versonut monimuotoinen kasvillisuus ja eläimistö. Tätä hyödyntävät eräänlaiset meren mustalaiset, joiden parissa on syntynyt ja kasvanut tohtori Nile Etland, nuori nainen, joka tuntee lauttojen vaarallisen ympäristön ja jolla on lisäksi kumppaneinaan kaksi mutanttisaukkoa. Älykkäät, puhekykyiset saukot ovat suurelta osin paenneet valtameriin, mutta jotkut niistä ovat kiinnostuneet ihmisistä ja vapaaehtoisesti hakeutuvat näiden seuraan.

Nile avustaa myös tiedemiestä, Ticos Caytä, joka tekee yksinäistä tutkimusta yhdellä näistä lautoista. Tohtori Cay saa uhkaavia vieraita. Amfibisten, erittäin sotaisten olioiden miehityslaivasto on päättänyt miehittää Nandy-Clinen ensi etappinaan galaksin valloitukseen. Parahuanit on jo kerran lyöty takaisin, ja tappiotaan selittääkseen (ihmiset ovat heille alempi rotu) he ovat luoneet myytin Tuveloista, yliluonnollisista vartijoista, jotka suojelevat galaksin ihmisiä. He haluavat testata myyttiä vangitsemalla ja tappamalla Tuvelan. Parahuanien vanki, tohtori Cay, pelaa uhkapeliä väittämällä, että Nile on Tuvela. Ja Nile - saukkoineen - ottaa roolin vastaan. Syntyy vauhdikasta menoa.

Tällaista space opera oli - ei korkeaa kirjallisuutta, mutta suurta huvia.