F.M.Dostojevski: Riivaajat

Luin "Riivaajat" kauan sitten ensimmäistä kertaa. Kirja kiehtoi, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Kirja kiehtoo edelleenkin, enkä vieläkään ymmärrä siitä mitään.

Tähän nimenomaiseen painokseen on lisätty luku, jonka aikoinaan Venäjän tsaarin sensuuri poisti. Luku selvittää kirjaa melkoisesti, vaikka vieläkin paljon jää auki. Monet piirteet muistuttavat "Rikoksen ja rangaistuksen" ajatuskulkuja - on selvää, että Dostojevskia riivasivat uskonto ja syyllisyys. "Riivaajia" on useasti kuvattu nihilistisenä romaanina. Voisi sanoa, että se on outoa - pääasiallinen toiminta pyörii eräänlaisen anarkistisolun ympärillä - enimmäkseen tulee mieleen Montefioren kirja "Nuori Stalin". Dostojevski jättää silti irralleen kertomansa kaameudet - tuhopolttoja, murhia - ja hypähtelee henkilökuvasta toiseen. Keskipisteeksi tulee nuori Stavrogin, joka romaanissa ei oikeastaan toimi lainkaan. Toiminta vain pyörii hänen ympärillään. Stavrogin on se varsinainen nihilisti tarinassa, jonka minäkertoja ei kertaakaan kerro mitään itsestään (eikä tietämyksensä syytä), jonka varsinainen konna Verhojanski mystisesti pakenee, jonka naispäähenkilöt suorastaan hajamielisesti surmataan tai muuten kuolevat ja joka silti on harvinaisen mieleen jäävä kirja - se huutaa tulla luetuksi useaan kertaan siltä varalta, että siitä ehkä sittenkin ymmärtäisi jotakin. Hämmentävä ja noituva kirja.

Painos, johon on lisätty sensuurin poistama, tapahtumia selventävä luku, on Otavan vuoden 2004 painos.