Caroline Weber: Queen of Fashion

Tässä on kirja, joka vaatii kuvitusta asian selvittämiseksi. Olen lukenut useita Ranskan vallankumousta käsitteleviä kirjoja, ja myös useita Marie Antoinettesta kertovia. Hänestä ei ole saatu otetta. Yleensä hänet on kuvattu tylsästi; usein asioista sivusta olevana, joka tapauksessa typeränä, ikävystyttävänä, aina väärässä olevana naisena, jonka jyräsivät alleen - sivuhenkilönä - historian Juggernaut-vaunut, joita hän ei ymmärtänyt. Lopultakin olen löytänyt kirjan, jonka näkökulma selventää asioita ja tekee hänestä mielenkiintoisen.

Marie Antoinette oli alusta asti se kuuluisa koulukiusattu - poikkeava, älykäs rillipää, josta tuli uhri ilman omaa syytään (rillipää on luonnollisesti vertauskuva - sikäli kuin tiedän, hänen näössään ei ollut vikaa). Hänet naitettiin 14-vuotiaana Ranskan 15-vuotiaan kruununperillisen kanssa rauhan takeeksi. Ongelmia oli muutamia, joista tärkeimmät olivat, että Ranska ja Itävalta olivat sotineet keskenään pari sataa vuotta, ja rauhansopimuksen solminut pääministeri oli hovissa erittäin epäsuosittu - hän oli ollut Madame de Pompadourin suojatti, ja madame oli kuollut. Kuninkaan, 60-vuotiaan Ludwig XV:n uusi rakastajatar, oli du Barry, ammatissaan lahjakas ja rahvaanomainen prostituoitu. Kruununprinssi, tuleva Ludwig XVI, oli sairaalloisen ujo ja pelkäsi naisia. Niinpä nuori kruununprinsessa ei saanut klassista asemaa uusien kuninkaiden synnyttäjänä, ei voinut käyttää kuninkaan suosikin valtaa, ja häntä vihattiin itävallattarena. Lisäksi hän oli maalaismoukka Versaillesissa, vaikka häntä oli huolellisesti hiottu rooliinsa.

Hänelle jäi yksi ase - hänen vaatteensa ja vartalonsa. Hän ryhtyi luomaan muotia. Valitettavasti tämä ase, vaikka olikin erittäin menestyksekäs, toi myös hänen tuhonsa. Tästä Caroline Weber kertoo.

Ei voisi uskoa, miten monta salakuoppaa tielle osui. Yllä oleva kuva oli jo yksi niistä. Siinä Marie Antoinettella on ruusuja maljakossa ja kädessään. Hänen hiustensa koristeena on strutsinsulkia. Hänellä ei ole kuristavaa "suurta korsettia", joka oli kuninkaallisten tunnus ja etuoikeus.

Väärin, kaikki väärin. Ruusut olivat Itävallan tunnuskukkia. korsetti kuninkaallisten tunnus ja strutsinsulat kalliita.


Tällä kohtaa jysähti - maalaus on Vigé-Lebrunin. Marie Antoinettesta oli tullut kuningatar ja äiti. Hän oli saanut mieheltään kuninkaalta lahjaksi Pikku Trianonin, jossa hän saattoi pukeutua vapaammin. Korsettien kahleista irtautuneena hän toi muotiin musliinipuvut ja olkihatut. Kansa ja hovi raivostuivat. Aatelisto piti pystyä erottamaan tavallisesta väestä asunsa perusteella - ja tässä maalauksessa kuningatar pukeutui kuin maalaistöllikkä. Lisäksi Ranskan kuuluisa silkkiteollisuus romahti (pitää muistaa, että vaikka ihmiset raivosivat, he myös seurasivat jokaista muotioikkua). Musliini tuli Englannista, joka myös oli vihollismaa. Lisäksi asu katsottiin säädyttömäksi, ja tässä vaiheessa kuningatar sai niskaansa kaikki häpäisevät syytökset lesbosta alkaen.

Viimeinen herja. Kuningatar on vankilassa Tuileriesissä ja kuningas on mestattu. Ranska on jo tasavalta. Aikaisemmin kuninkaan kuolemaa seurasi kuuden kuukauden suruaika, jolloin koko maa pukeutui mustiin. Nyt vain kuningatar uskalsi tehdä sen (ja lisäksi musta oli Itävallan lipun toinen väri). On mahdollista, että tämä muotokuva vei Marie Antoinetten Conciergerien vankilaan ja mestauslavalle.

Lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä kirja.