Simon Sebag Montefiore: Nuori Stalin
Nuori JosifMontefiore on niitä historioitsijoita, joita kannattaa lukea; hyvin perusteellinen lähteiden käytössä, kykenevä kertomaan, mistä mikin tieto on kotoisin (ja koska hän ei tiedä jotakin), ja vieläpä kykenevä kertomaan hyvän tarinan.
Ja tämä tarina on hyvä. Kaikki tuntevat Joe-sedän (joka tosin sai raivokohtauksen, kun amerikkalaiset käyttivät sitä nimeä), kissankasvoinen, isoviiksinen, tutkimaton mies. Mutta nuori Stalin oli ainakin minulle yllätys. Uhkarohkea pankkirosvo ja naistennaurattaja, klassinen georgialainen rosvo, joka tunnettiin kapeavyötäröisestä, panostaskuin varustetusta tserkessitakistaan, valkoisesta viitastaan ja leveälierisestä mustasta hatustaan jopa Siperiassa, varsinainen pakotaituri ja revolveria heiluttava gangsteri.
Kirjassa Stalin kaappaa laivoja, ryöstää postivaunuja (mukanaan asetta heiluttelevien nuorten naisten joukko), jakelee avioliittolupauksia puolelle tusinalle naiselle ja siittää kaksi aviotonta lasta. Hänen rinnallaan Lenin vaikuttaa narrilta; kaljupäinen mies, joka jakelee kiukkuisia viestejä milloin Sveitsistä, milloin Pariisista. Kuuluisa lokakuun vallankumous oli myös pikemminkin farssi (siitä saisi muuten pahuksen hyvän komedian, jos joku uskaltaisi) - Lenin piti puheita päässään keikkuva peruukki ja lähti Talvipalatsia valloittamaan naamioituna peruukkiin, jonka hän oli siinä vaiheessa koettanut liimata päähänsä, kasvot käärittyinä sideharsoon ja nenällään jonkun muun silmälasit. Sitten hän otti hatun päästään ja peruukki liimautui hattuun ja lähti mukaan. Stalin heilutteli rakasta mauseriaan. Talvipalatsi vallattiin, koska kaikki olivat liian juovuksissa puolustamaan sitä - ja juovuksissa olivat kohta kaikki valtaajatkin. Bolshevikkineuvoston jäsenet yrittivät vimmatusti rikkoa tsaarin viinivarastoa torin kiviin saadakseen edes joitakin miehistään pysymään selvinä, kansa latki viinaa katuojista ja Lenin jakeli tappomääräyksiä kuin Herttakuningatar. Nauru tietysti loppui sitten, kun Lenin pääsi toteuttamaan määräyksiään.
Vaikuttava ja vakuuttava kirja.
Ja tämä tarina on hyvä. Kaikki tuntevat Joe-sedän (joka tosin sai raivokohtauksen, kun amerikkalaiset käyttivät sitä nimeä), kissankasvoinen, isoviiksinen, tutkimaton mies. Mutta nuori Stalin oli ainakin minulle yllätys. Uhkarohkea pankkirosvo ja naistennaurattaja, klassinen georgialainen rosvo, joka tunnettiin kapeavyötäröisestä, panostaskuin varustetusta tserkessitakistaan, valkoisesta viitastaan ja leveälierisestä mustasta hatustaan jopa Siperiassa, varsinainen pakotaituri ja revolveria heiluttava gangsteri.
Kirjassa Stalin kaappaa laivoja, ryöstää postivaunuja (mukanaan asetta heiluttelevien nuorten naisten joukko), jakelee avioliittolupauksia puolelle tusinalle naiselle ja siittää kaksi aviotonta lasta. Hänen rinnallaan Lenin vaikuttaa narrilta; kaljupäinen mies, joka jakelee kiukkuisia viestejä milloin Sveitsistä, milloin Pariisista. Kuuluisa lokakuun vallankumous oli myös pikemminkin farssi (siitä saisi muuten pahuksen hyvän komedian, jos joku uskaltaisi) - Lenin piti puheita päässään keikkuva peruukki ja lähti Talvipalatsia valloittamaan naamioituna peruukkiin, jonka hän oli siinä vaiheessa koettanut liimata päähänsä, kasvot käärittyinä sideharsoon ja nenällään jonkun muun silmälasit. Sitten hän otti hatun päästään ja peruukki liimautui hattuun ja lähti mukaan. Stalin heilutteli rakasta mauseriaan. Talvipalatsi vallattiin, koska kaikki olivat liian juovuksissa puolustamaan sitä - ja juovuksissa olivat kohta kaikki valtaajatkin. Bolshevikkineuvoston jäsenet yrittivät vimmatusti rikkoa tsaarin viinivarastoa torin kiviin saadakseen edes joitakin miehistään pysymään selvinä, kansa latki viinaa katuojista ja Lenin jakeli tappomääräyksiä kuin Herttakuningatar. Nauru tietysti loppui sitten, kun Lenin pääsi toteuttamaan määräyksiään.
Vaikuttava ja vakuuttava kirja.
posted by Mette | 6:46 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home