David Eddings: The Ruby Knight

Eleenitrilogian kakkososa. Ratsastelua edestakaisin etsimässä jalokiveä, jolla voitaisiin pelastaa kuningatar Ehlanan henki.

Onhan tässä punottu matkalle monenlaista tapahtumaa ja lukija on tutustutettu myöhemmin tärkeisiin henkilöihin, kuten rosvoherroihin, mutta kokonaisvaikutelma on, että kirja on kirjoitettu vain siksi, että muuten Eddings ei olisi saanut aikaan trilogiaa, ja pelkästään kaksiosaisten fantasiakirjojen kirjoittaminen on jossakin kirjailijoiden työehtosopimuksessa kielletty.

Asiaan päästään uudelleen kolmannessa osassa; jopa Ehlana jää tässä osassa edelleen epävarmaan tilaansa. Olisi nyt edes voitu palauttaa kuningatar henkiin kaiken kuljeskelun jälkeen! Jopa Sephrenian väite, että koko joukkuetta on kuljetettava mukana, koska styrikkien nuoremmat jumalat vaativat samoja kymmentä henkilöä loppuratkaisuun, jotka matkaan lähtivät, osoittautuu vääräksi. Loppupelissä useimmat ritarit on lähetetty kotiin potkimaan kannuksiaan ja vain Varpushaukka, uskollinen aseenkantaja ja naiset ovat paikalla. Huijausta, sanon minä!