J.M.G. Le Clezio: Harhaileva tähti

Juutalaistyttö matkaa pitkälle ja kohtaa taipaleella palestiinalaistytön, jolla myös on edessään epävarma tulevaisuus. Vaikuttaa tarinalta, joka on kerrottu liian monta kertaa - tai siltä minusta ensin tuntui.

Olin väärässä. Kirja ei niinkään ole tarina juutalaisista natsien otteessa, vaan kertomus ikuisesta vaelluksesta (mielessäni soi lukiessani koko ajan Kitaron tunnussävel sarjasta "Silkkitie"). Vaelluksen loppumattomuus ja epävarmuus; toivottu määränpää väistyy aina kauemmas. Vaikka Esther solan kohtaamisessa tavallaan luovuttaa soihdun Nezmalle, hänenkään ikuinen vaelluksensa ei pääty.

Kirjassa toistuva kuva mustiin pukeutuneista ihmisistä kulkemassa loputonta tietään kärsivällisesti, valittamatta, on kerta kaikkiaan vaikuttava. Varsinkin, kun onnellista loppua ei ole, ei kenellekään.