Charles Darwin: Beaglen matka

Darwinin kuuluisa viisivuotinen matka "Beaglella" maailman ympäri ei ole pelkkä alkusoitto luonnonvalinnan teorialle. Se on seikkailumatka ihan sellaisenaan. Nuori Darwin oli varsinkin matkan alussa kiinnostunut kaikesta, ihan kaikesta, geologisista muodostumista ja meriveden sedimenteistä Kap Verden koulutyttöjen lauluun ja merilintuihin asti. Hänelle osui matkan varrella myös historiallisesti kiinnostavia tapahtumia - intiaanikapina Patagoniassa, ensimmäisten tulimaalaisten palauttaminen kotimaahansa (kapteeni FitzRoy oli lähtenyt matkaan juuri tästä syystä) ja maanjäristys ja tsunami Chilessä.

Vaikka Darwin oli aikalaistensa tapaan täysin tietoinen sivistyneiden brittien korkeasta asemasta ihmisjärjestyksessä, hänellä oli silmää muillekin kulttuureille ja voimakasta myötätuntoa. Hän halveksi syvästi Brasiliaa orjavaltiona. Kun Darwin raportoi vuorenhuipulle karanneiden orjien kohtaloa - sotaväki hyökkäsi ja vangitsi kaikki uuteen orjuuteen lukuun ottamatta erästä iäkästä naista, joka mieluummin syöksyi rotkoon kuin antoi vangita itsensä - hän suuttumuksen vallassa kirjoitti ironisesti:

Roomalaisen perheenäidin tekona sitä olisi pidetty jalona vapaudenrakkautena, mutta köyhässä neekerinaisessa se katsottiin vain alkeelliseksi uppiniskaisuudeksi.

Darwin rakastui syvästi tropiikkiin ja sen kasvillisuuteen. Samoin Patagonian avarat maisemat ja ratsastavat gauchot jäivät hänen sydämeensä. Hän palaa näihin maisemiin ja ihmisiin useita kertoja.

Minua kiinnosti havaita, miten matkan lähetessä loppuaan koti-ikävä alkoi vaivata: yhä useammin Darwin vertaa näkemäänsä Englantiin; esimerkiksi Uudesta Seelannista hän huomasi lähinnä Englannista maahan tuotetut kasvit ja lähetyssaarnaajien perustaman maatilan lehmineen ja lampaineen. Australiasta hänellä ei ole paljonkaan hyvää sanottavaa.

Korallisaaret atolleineen olisivat varmaan olleet Darwinin oma ehdotus hänen kuoleman jälkeiselle maineelleen, hän uhraa sivukaupalla pohtimalla ja esittelemällä teoriaansa niiden synnystä. Sen sijaan Galapagoksen linnut eivät ensi näkemältä kiinnostaneet häntä - hän jopa antoi vahingossa kahden saaren näytteiden mennä keskenään sekaisin.

Hänen perusteellisuutensa ja fyysinen kestokykynsä tulevat koko ajan esiin. Chilessä hän sairastui vakavasti ja joutui makaamaan erään perheen hoivissa toista kuukautta (Beagle puuhaili pitkä aikoja omiaan, luultavasti kartoitusta, ja Darwin vietti ne ajat yksin paikallisten oppaiden parissa tutkimalla maastoa hyvinkin laajalti), mutta emme saa edes tietää taudin laatua; ainoa syy Darwinin mainita koko asiaa on halu kiittää jälkikäteen häntä hoitaneita henkilöitä.

Matkan eksoottista puolta kuvaa Darwinin maininta Galapagoksen liskoista:

Keitetty liskonliha on valkoista, ja siitä pitävät ne, jotka eivät tunne ennakkoluuloja ruokansa suhteen.

Kannattaa muistaa, että koko viiden vuoden matkalla myös Beaglen miehistö osallistui ja toimi löytöretkeilijöinä. Tässä vielä ote yrityksestä kiivetä Chilen rannikon Chiloen saaren huipulle sankassa ryteikköisessä aarniometsässä; Darwinin mukana oli joukko merimiehiä:

Olen varma, että jalkamme eivät usein koskettaneet maanpintaa yli kymmeneen minuuttiin, ja usein olimme kolme tai neljä metriä sen yläpuolella niin, että merimiehet leikillään huutelivat luotaussyvyyksiä.

Kirja on kiehtova kuvaus maailmasta, sen geologiasta, kasvillisuudesta, eläimistä ja ihmisistä lähes kaksisataa vuotta sitten. Kertomus voittaa kepeästi monet seikkailutarinat.