Irene Némerovsky: Veren polte

Ihmeesti Némerovskyn jäljiltä löytyy käsikirjoituksia sen jälkeen kun "Ranskalainen sarja" oli menestys. Tämän pikkukirjan hän oli ilmeisesti lähettänyt julkaistavaksi sodan aikana, ja kustannusvirkailija oli kiireesti työntänyt käsikirjoituksen hyllyn perälle. Sieltä se nyt on löytynyt.

"Veren polte" on ranskalaisen, sulkeutuneen ja ahtaan maalaiselämän kuvaus, samaa maata kuin Balzacin "Eugene Grandet" tai Stendhalin "Punainen ja musta". Claudelin "Harmaat sielut" käy myös vertailukohteesta. Töykeiden, lähes mykkien ihmisten sisällä kiehuu ja tunteet purkautuvat äkillsiesti jopa väkivaltaan.

Silvioksi kutsuttu maalaismies on palannut kotikyläänsä viettämään vanhuuttaan. Hänen serkkunsa on ollut onnellisissa naimisissa kaksikymmentä vuotta, ja nyt heidän tyttärensä on avioitumassa. Serkku Héléne on nuorena nainut vanhan ukon, mutta odotuksen vuosien jälkeen vanhus kuoli ja Héléne pääsi naimisiin rakastettunsa kanssa. Pari haluaa tyttärelleen Colettelle samaa onnea, mutta Silviossa herää epäilys, kun hän parin avioliittovuoden jälkeen näkee Coletten odottavan kuumeisena toista miestä. Samaa naistenhurmaajaa katselee myös Brigitte, orpo, joka on naitettu vanhukselle. Ja sitten Coletten aviomies hukkuu kotiin palatessaan ja Silviollakin on omat salaisuutensa.

Elegantti kahden kolmoisdraaman kuvio, jossa tarina kiertyy kuin simpukan spiraalikuori.