Jaan Kross: Vastatuulen laiva

Kross on eläytynyt uskomattomasti harvinaisen vastahankaiseen elämään. Bernhard Schmidt oli linssinhioja ja keksijä, joka syntyi Viron Naissaaressa ja kuoli 30-luvulla Saksassa mielisairaalassa. Hän menetti oikean kätensä tapaturmassa jo poikavuosinaan.

Erakkomaisen miehen elämän kertominen ei varmaan ole ollut helppoa; kirja on hyvin intensiivinen kuvaus siitä, miten Kross tapaa eri henkilöitä, jotka olivat liittyneet Schmidtin elämään, ja välillä Schmidtin omia ajatuksia. Kirjasta tulee läpi, millaista on olla nerokas henkilö, joka ei koskaan saa ideoitaan läpi (Big Schmidt -nimellä tunnetut peililinssit on Schmidtin jälkeen jääneiden suunnitelmien mukaan hiottu vasta hänen kuolemansa jälkeen), joutuu elämään köyhyydessä ja rikkinäisessä Saksassa ja lopulta kuolemaan "kaksimetristen russakoiden ympäröimänä" mielisairaalassa. Kross kuvaa Schmidtin viimeiset ajat yhä kasvavana, fyysisenä vastenmielisyytenä Saksan natsismia vastaan ja herättää epäilyksen siitä, että Schmidt on voinut olla natsien eutanasiaprojektin uhri (hemmetti, yksikätinen lasinhioja, joka huutaa päiväkausia täyttä kurkkua sanoja, joita kukaan ei ymmärrä, eli viroa - Krossin tulkinnan mukaan juuri noista kaksimetrisistä russakoista).

Tässäkin kirjassa on Krossin teema heikosta toivon langasta, joka perustuu nippuun paperia jonkun pöytälaatikossa. Tällä kertaa ne paperit otettiin esiin; Schmidtin korjauslinssit tulivat käyttöön peilikaukoputkissa. Sen sijaan vastatuuleen purjehtiva laiva lienee peräisin parista mustiinpanokirjan rivistä - Krossin kirjassa sellainen rakennettiin Naissaaressa, mutta se ei ole säilynyt. Kiehtova kapistus.

Jyrkkä ja voimakas kirja.