A.H.Tammsaare: Surmatulet

"Surmatulet" elää suurlakkovuotta 1905. Suomessa vuosi meni melkoisen järjestyneesti, mutta Virossa todella kapinoitiin: alas lyötiin vanha maailma - ainakin hetkeksi. Minulla oli lukiessa vaikeuksia hahmottaa, että tässä todella oli vasta vuosi 1905 eikä vuosi 1917. Virossa haettiin vapautta paljon väkivaltaisemmin maaorjuuskauden vuoksi; kartanot ja moisiot paloivat. Kasakat ampuivat sadoittain ihmisiä, toisia ruoskittiin.

Indrek on reputtanut yliopistotutkintonsa ja asuu Tallinnassa vähissä varoissa. Hän joutuu mukaan politiikkaan, kun kaupunki alkaa kuohua ja vuokraisäntä on innokkasti politikoimassa. Aatteet tulevat iholle asti, kun Indrekin vanha koulutoveri osoittautuu poliisin nuuskijaksi ja vuokraisännän tytär syttyy sekä aatteen palolle että Indrekille. Tammsaare ei ole varsinaisia aatteen miehiä. Hän katselee sivusta kaupungin vallannutta huumaa ja tekee vapauden koomiseksi palauttamalla retoriikan yhtä mittaa takaisin maanpinnalle pienillä havainnoillaan - kun ihmisiä kuolee kasakoiden luoteihin, innokas Kristi-neitonen tulee ammutuksi kankkuun. Ja suree ja itkee, koska muut pilkkaavat häntä saunassa. (Yleiset saunat olivat arkipäivää vuoden 1905 Tallinnassa kuten kaiketi vieläkin.)

Tragediaksi vallankumous muuttuu, kun maaseudulla vimma leviää Vargamäelle. Vanha Andres luki "Koulutie"-osan lopussa Jobin kirjaa. "Surmatulien" lopussa hän on itse Job ja haastaa Jumalan.

Vaikuttaa harmittavasti siltä, että kustantaja on jättänyt sarjan kesken. Jäljellä on vielä kaksi osaa, mutta niistä ei ole mitään tietoa - kysyin suoraan Otavastakin, mutta vastausta en ole saanut. Vahinko. Sarja on kuin sillan kaari, joka alkaa jäntevästi ja loppuu tyhjään.