Guy Gavriel Kay. The Lions of Al-Rassan

Guy Gavriel Kayn parasta antia ovat hänen historialliset fantasiaromaaninsa - fantasiaa on minimimäärä, lähinnä taivaan uudelleenkirjoittaminen - kuita on kaksi. Pidän erityisesti Bysantti-kirjoista ja tästä Espanjan Reconquista-kirjasta.

Kirjan uskonnot on tiivistetty harvinaisen elegantisti. Meidän islamimme palvoo tähtiä, kristinusko aurinkojumala Jadia ja Kindath, juutalaiset, kahta kuuta. Muuten suhteet ovat kuin historiassa, mukaan lukien se, että Al-Rassan on kulttuurin helmi, mutta kristittyjen hyökkäys tuo Saharan aavikoilta tiukat fundamentalistit, joten Al-Rassan häviää taistelun, voitti kumpi uskonto tahansa. Kauneus ja kulttuuri ovat mennyttä.

They mourn for the passing of lions,
For the ending of Al-Rassan the Beloved,
Which is gone.

Säkeet ovat erään päähenkilön runosta. Kirja rakentuu kahden sankarin ympärille. Toinen on hyvin tunnettu historiasta ja vielä enemmän espanjalaisista taruista - El Cid. Toisen Kay on luonut hänen vastapoolikseen - Ammar ibn Khairan, runoilija ja hovimies, joka surmasi Silvenesin (historiassa Cordoban) viimeisen kalifin. Molemmat ovat todellisuutta suurempia sankareita olematta silti pönäköitä tai naurettavia. Tällä tavalla sankarirunoutta kirjoitettiin viimeksi Beowulfin aikaan (tai mahdollisesti "Tarussa sormusten herrasta"). Heidän ympärillään on hämmästyttävä määrä muita henkilöitä; valloittajakuningas Ramon, Al-Rassanin kuninkaat Almalik (leijonaksi kutusttu) ja Badir, Ragosan (eräs Al-Rassanin kaupunkivaltioista) Kindath-pääministeri, ja tarinan vahvat naiset, Jehane, Kindath-lääkäri, kuningatar Inez, Rordigo Belmonten (El Cidin) puoliso Miranda ja muita. Juoni kiertyy ja mutkittelee henkeäsalpaavin kääntein. Heikkona kohtana voisi pitää Kayn taipumusta tehdä hattutemppuja ja pitkittää niiden paljastamista - hän olisi saanut luottaa enemmän omaan tekstiinsä.