Anne Edwards: Sonja - kreivitär Tolstaja

Luettuani "Viimeisen aseman" minussa heräsi halu selvittää, millainen henkilö Sonja Tolstaja oli. Sain todella tietoja tästä elämäkerrasta, ja samalla selvisi Leo Tostoista enemmän kuin oikeastaan olisi välittänytkään. Pidin aikoinaan paljon "Sodasta ja rauhasta", mutta sitten minua alkoi liikaa häiritä kirjasta henkivä naisten halveksunta. No, lukijan vaistoni ei ollut väärä.

Ymmärrän, että suuri kirjailija on itsekeskeinen. Huomautan vain, että hänellä ei ole oikeutta mennä naimisiin paljon itseään nuoremman naisen kanssa, panna häntä synnyttämään kolmetoista lasta (ja hautaamaan niistä seitsemän), imettämään itse, vaikka rinnat vuotavat verta, kirjoittamaan puhtaaksi yöllä tekstejään jopa kahdeksaan kertaan, hoitamaan talouttaan ja elättämään ne kolmetoista, ja esitelmöidä koko ajan sitä inhoa, mitä mainittu suuri kirjailija kokee naisia ja seksiä kohtaan (niiden lapsiin johtaneiden toimintojen väliaikoina). Ei sillä, että Sonja olisi ymmärtänyt valittaa - hän syytti itseään.

Voisi kyllä moittia suurta kirjailijaa siitä, että hän käännytti nöyriksi seuraajikseen peräkkäin kaksi tytärtään (joista toisen kuolema, isän oman päiväkirjan mukaan, ei tuntunut miltään) ja suuren joukon tolstoilaisia, jotka yrittivät parhaan kykynsä mukaan elämään selibaatissa ja ruokkimaan itsensä omien peltojensa kasvisravinnolla keskellä Siperiaa.

Elämäkerta on Sonjan, mutta kirjoitan tässä Leosta. Se johtuu siitä, että Sonja eli elämänsä Leon kautta ja tämän kuoltua vain hiipui pois. Mikä oli Tolstoin vetovoiman salaisuus (eivät ainakaan hampaat, jotka olivat mädät jo avioliittoa solmittaessa)? Kuka tietää? Sama vetovoima oli joka tapauksessa myös Leon Sergei-veljessä, jonka hämmästyttävää rakkauselämää kirja myös valottaa.

Taas kerran elämäkerta, jossa on yllättäviä käänteitä enemmän kuin useissa jännityskirjoissa ja merkillistä rakkautta kuin goottilaisissa naisten romaaneissa.