Anna Jansson: Pääkallovaras

Anna Janssonin naiskomisario Maria Wern on saavuttanut avioliitossaan sen vaiheen, johon monet liitot päätyvät - avioeron. Olen aikaisempia kirjoja lukiessani ihmetellyt, miksi Maria on kestänyt lapsellista miestään. Nyt mies sitten kiukuttelee naurettavasti. Maria tulee tilannetta tasatakseen kesätöihin Gotlantiin, jossa hänellä aikaisemmassa kirjassa oli melkein-romanssi työtoverin kera. Niinpä Maria on täynnä juhannushaaveita.

Eräs laulu pohtii, mistä rakkaus alkaa. Tässä kirjassa pohditaan, mihin rakkaus loppuu. Maria joutuu tekemisiin useammankin parin kanssa, joiden rakkaus on loppumassa melkoisen rumin tavoin. Vain yksi pari vaikuttaa onnelliselta, eikä se ole Maria ja hänen toivottunsa.

Kirjan pääkallovaras on pikkupoika, jota isommat pojat kiusaavat ja pahoinpitelevät. Pikkupojan katoaminen johtaa monenlaisiin tilanteisiin ja paljastaa kaikenlaista rumaa pinnan alta. Näkyvästi kelluu satamassa Liettuan lipulla varustettu huvijahti, jolla harjoitetaan paritusta, mutta poliisi on voimaton.

Huolimatta tästä korrektista kumarruksesta kansainvälisen rikollisuuden suuntaan ja ruotsalaisen juhannusvieton ikävien puolien esittelystä kirja on pliisu. Sehän minua aina Anna Janssonin kirjoissa vaivaa, tämä kansankotimainen nynnymäisyys. Aineksia on kasattu, mutta kokonaisuus on silti teddykarhujen huviretki ja lopussa äiti ja lapset tapaavat toisensa ja keskikesän aurinko valaisee iloista perhekohtausta. Fy fan.