Orhan Pamuk: Muita värejä

Kirjaan on koottu Pamukin vaihtelevia kirjoituksia parin sivun perhetarinoista Nobel-puheeseen asti. Ensimmäiset tarinat Rüja-tyttärestä saivat huuleni pyöreäksi ja kummastelen edelleen, miksi ne oli kokoelmaan liitetty. Todellinen anti alkoi maanjäristyksestä Istanbulissa. Kaksi esseetä - kuten monet myöhemmistä teksteistä - panivat miettimään monenlaista alkaen elämästä maaperällä, joka voi koska tahansa pettää, tarinoiden mahdolliseen allegorisuuteen asti kirjailijan elämässä, joka voi koska tahansa sortua (Pamuk on useita kertoja ollut vaarassa joutua vankilaan ja kun hän teki pohjatyötä kirjaansa "Lumi" varten, hänet pidätettiin ja hän odotti tyynen turkkilaisesti joutuvansa kidutettavaksi).

Pamukilla on hämmästyttävä kyky ajatellessaan panna muut ajattelemaan. Hänen esseensä Dostojevskista saivat minut lainaamaan kirjastosta mainittua kirjailijaa. Nobel-puhe kääntyi muistelmaksi kirjailijan isästä. "Nimeni on punainen" johdatti mietelmiin miniatyyrimaalauksista. Muutamat vinjetit New Yorkin elämästä jäivät vaivaamaan, varsinkin tarina turkkilaisesta, joka oli kadonnut ja kenties kuollut.

Pamuk on kirjailija, joka toteuttaa kirjallisuuden korkeimman arvon - häiritsee lukijan maailmankuvaa, ehkä jopa pysyvästi.