David Eddings: Domes of Fire
"Tamuli"-trilogian aloituskirjaan mainitsen uudelleen uskovani, että useimmat fantasian lukijat ovat joko tutustuneet Eddingsiin tai heittäneet kirjat nurkkaan tässä vaiheessa. Niinpä vain muutamia hajahuomioita.
Tamuli-trilogia on mielestäni hyvin viihdyttävä, mutta siihen alkoi lipsahdella Davidilta erinäisiä virheitä. Törmäsin kerran nettisivustoon, jossa lukijat huomauttelivat hänelle ja hän pyyteli anteeksi. Yleisin anteeksipyyntö oli, että hän unohti, mitä oli kirjoittanut aikaisemmin, tai että oli tullut kiire. Näitä kiirekohtia on mielestäni henkilöiden harvinaisen horjahteleva ikäkehitys.
Eleeni-trilogian alussa Sir Varpushaukka kuvataan maailman murjomaksi, keski-ikäiseksi, arpiseksi mieheksi, joka on ollut kymmenen vuotta maanpaossa ja sitä ennen ehtinyt ansaita maineen soturina ja kasvattaa Ehlana-prinsessaa. Tamuli-trilogian alkuun on Eleeni-trilogian alusta noin seitsemän vuotta, ja tässä jälkimmäisessä sarjassa Sir Varpushaukka on "varhaisessa keski-iässä". Hm. Vielä pahempi nyrjähdys on tapahtunut Bevierin kohdalla, joka ensimmäisessä trilogiassa on noviisi, mutta taistelee ja tappaa siinä kuin muutkin. Seitsemän vuotta myöhemmin hän joutuu jo silloin tällöin ajelemaan partansa. Hmmm.
Prinsessa Danaen kissaa kuvaillessaan David ajattelee aina koiraa. Kissojen kuono ei ole kylmä ja kostea. Se on kuiva ja lämmin. Eikä kissojen kynsiä leikkaa kuin sadisti, vaikka prinsessa Danaen väitetään niin tekevän.
Tässä trilogiassa David päästää täysin valloilleen rakkautensa outoihin puheenparsiin - sen vuoksi näitä kirjoja ei pitäisi lukea kuin alkukielellä. Yrittipä kääntäjä miten tahansa, samaa vaikutelmaa ei ole mahdollista luoda. Suomessa murteet eivät ole yhteiskuntaluokkien mukaisia, vaan maakunnallisia.
No niin, siinä pääosa haukuista - pikkujutuista, kuten vaatetuksesta, en viitsi rokottaa. Naisen vaisto jyrää - Ehlana vaistoomaisesti inhoaa Zalastaa, mikä osoittautuu viisaaksi, ja Aphrael ei millään halua hakea Bhelliomia takaisin, mikä olisi ollut enemmän kuin viisasta. Siinä juonipaljastukset.
Tamuli-trilogia on mielestäni hyvin viihdyttävä, mutta siihen alkoi lipsahdella Davidilta erinäisiä virheitä. Törmäsin kerran nettisivustoon, jossa lukijat huomauttelivat hänelle ja hän pyyteli anteeksi. Yleisin anteeksipyyntö oli, että hän unohti, mitä oli kirjoittanut aikaisemmin, tai että oli tullut kiire. Näitä kiirekohtia on mielestäni henkilöiden harvinaisen horjahteleva ikäkehitys.
Eleeni-trilogian alussa Sir Varpushaukka kuvataan maailman murjomaksi, keski-ikäiseksi, arpiseksi mieheksi, joka on ollut kymmenen vuotta maanpaossa ja sitä ennen ehtinyt ansaita maineen soturina ja kasvattaa Ehlana-prinsessaa. Tamuli-trilogian alkuun on Eleeni-trilogian alusta noin seitsemän vuotta, ja tässä jälkimmäisessä sarjassa Sir Varpushaukka on "varhaisessa keski-iässä". Hm. Vielä pahempi nyrjähdys on tapahtunut Bevierin kohdalla, joka ensimmäisessä trilogiassa on noviisi, mutta taistelee ja tappaa siinä kuin muutkin. Seitsemän vuotta myöhemmin hän joutuu jo silloin tällöin ajelemaan partansa. Hmmm.
Prinsessa Danaen kissaa kuvaillessaan David ajattelee aina koiraa. Kissojen kuono ei ole kylmä ja kostea. Se on kuiva ja lämmin. Eikä kissojen kynsiä leikkaa kuin sadisti, vaikka prinsessa Danaen väitetään niin tekevän.
Tässä trilogiassa David päästää täysin valloilleen rakkautensa outoihin puheenparsiin - sen vuoksi näitä kirjoja ei pitäisi lukea kuin alkukielellä. Yrittipä kääntäjä miten tahansa, samaa vaikutelmaa ei ole mahdollista luoda. Suomessa murteet eivät ole yhteiskuntaluokkien mukaisia, vaan maakunnallisia.
No niin, siinä pääosa haukuista - pikkujutuista, kuten vaatetuksesta, en viitsi rokottaa. Naisen vaisto jyrää - Ehlana vaistoomaisesti inhoaa Zalastaa, mikä osoittautuu viisaaksi, ja Aphrael ei millään halua hakea Bhelliomia takaisin, mikä olisi ollut enemmän kuin viisasta. Siinä juonipaljastukset.
posted by Mette | 4:12 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home