David Eddings: The Hidden City

On pakko olla samaa mieltä arkkipiispa Bergstenin kanssa, kun hän valitti ratsastaneensa 10 000 kilometriä eikä sitten tullut yhtään kunnon taistelua. Täytyy myös ilmiantaa pikku jumalatar Aphrael laittomista ylitöistä; niin monessa paikassa hän kieppui samalla kerralla. Olisi hoitanut koko jutun saman tien vaivaamatta kaikkia näitä henkilöitä - kaikkihan joka tapauksessa riippui hänestä ja monet asiat hän olisi jo paljastuneilla kyvyillään voinut hoitaa helpomminkin.

Ja huomautus pikku lipsahduksesta: Aphrael ilmoitti, ettei kestä raudan koskettamista. Miksi hän sitten kuuden kirjan ajan on tyytyväisesti nojaillut rautaan pukeutuneisiin herrasmiehiin?

No, ei olla pikkumaisia. Monimutkaisin manööverein pantiin järjestykseen kokonainen manner ja kaikki päättyi fantasiakirjallisuuden sääntöjen mukaan miekoilla käytyyn kaksintaisteluun. Mitä muuta voi kukaan pyytää? Ja kuten Bergsten huomautti: aina, kun Sparhawk kävi jossakin kaupungissa, hän jätti se raunioiksi. Bergsten toivoi, ettei siitä tulisi tapaa. Todella; jopa tarinoiden alkuvaiheessa arkkiprelaattia valitessa meni yksi kaupunki eikä se edes ollut viholliskaupunki. Siitä asiat sitten etenivät vauhdilla. Keisari saa olla kiitollinen, että Matherion jäi paikoilleen.