David Eddings: The Shining Ones

Tamuli-trilogian toinen osa. Kovasti pannaan Tamuli-imperiumia uuteen uskoon. Varsinaiseksi viholliseksi paljastuu Sephrenian vanha ystävä ja luotettu, Bhelliom hankitaan takaisin ja se osoittautuu hyvinkin puheliaaksi kapistukseksi, ja uusiin olentoihin tutustutaan.

Hohtavainen Xanetia oikoo mutkia lukemalla siististi ja järjestelmällisesti useiden henkilöiden ajatuksia - Eddings pääsee helpolla, kun hän voi siirtyä suoraan kerrontaan ja jättää henkilöiden toiminnan vähemmälle. Vaikutelma on kyllä kuin Hercule Poirot -jutuissa, joiden lopussa kaikki istuvat kunnioittavasti kuuntelemassa, kun kaikki levitetään luentomuodossa eteen. Kummastuttaa myös (sinänsä hyvin viehättävien) rikollispäälliköiden joutilas kuukausien maleksiminen ylhäisön parissa. Sikäli kuin mafioista on kerrottu, niin capo di capo vahtii hyvinkin tarkkaan capoja, muuten hänellä on äkkiä puukko selässä. Ilmeisesti eleenien ja tamulien rikolliset ovat harvinaisen kunnioittavia päällikköjensä suhteen.

Eddingsin tirlogioiden heikkous on aina keskimmäinen osa. Ne on yleensä kirjoitettu vain siksi, että kaksiosaiset trilogiat ovat niin tylsiä.