F.M.Dostojevski: Idiootti
Hans Holbein nuorempi: Kristus ristiltäoton jälkeen"Idiootti" on vaikuttavan monimutkainen ihmissuhdekimppu. Juonessa kiinnitetään usein huomio ruhtinas Myshkiniin, houkkaan, jumalanhulluun. Jumalanhullut ovat venäläisille rakkaita hahmoja (Tolstoi keräili heitä kotiinsakin ja yritti itse ruveta sellaiseksi). Dostojevski kuvaa houkkansa epileptikoksi. Epilepsia ei kuitenkaan selitä hänen tynnyrissä kasvaneen viattomuuttaan. Ehkä hän on jonkinlainen Kristus-hahmo (Holbeinin maalauksesta keskustellaan romaanissa, ja Myshkinin vastahahmolla Rogotsinilla on seinällään Holbeinin taulun jäljennös). Rauno Räsänen on kaapannut blogiinsa Kiiltomadosta "Idioottia" kuvaavan arvion, jonka minä kaappaan nyt tähän.
"Idiootin" juoni tulee lainaamassani arvostelussa osittain kuvatuksi. Samoin mainitaan homoeroottisuus, johon lukiessani kiinnitin huomiota. Rogotsin on myös mystisesti Kristus-Myshkinin vastapari - voisin vannoa, että Mihail Bulgakovilla oli Rogotsin mielessään, kun hän kirjoitti kirjaansa Saatanasta. Erityisesti kohtaus, jossa keuhkotautinen Ippolit kuvittelee Rogotsinin tuleen huoneeseensa yöllä, ja frakki yllään - lukitun oven läpi. Sen sijaan toinen vastakohtapari, syntinen Nastasja ja kenraalin tytär Aglaja, ei ole herättänyt yhtä suurta huomiota. Minusta he ovat yhtä kiinnostavia; naisten välillä salamoi muukin kuin Myshkinin vuoksi tunnettu mustasukkaisuus. Nastasja lähettelee Aglajalle rakkauskirjeitä, ja tämä vastaa tapaamalla Nastasjan kohtauksessa, jossa kaksi miestä tuntuvat olevan tarpeetonta tavaraa.
Eräs seikka on kuitenkin mielestäni kaikkea muuta tärkeämpää: raha. Jokaisessa voimakohtauksessa riidellään rahasta, eikä intohimoihin tarvita miljoonia - kaksikymmentäviisi ruplaa riittää. Kirjan runsas henkilökokoelma puhuu rahasta, riitelee rahasta, varastaa rahaa ja uneksiikin rahasta. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän konnamaisia kuten Ganja, joka kirjan alussa on taivuteltu kosimaan Nastasjaa 75 000 ruplan vuoksi, ja lopussa yrittää vietellä Aglajan. Ruhtinas Myshkin on kummassakin kohtauksessa Ganjan vastapeluri; jos Myshkin ja Rogotsin ovat Kristus ja Saatana, niin Ganja ja Myshkin ovat lurjus ja viaton. Ganja itse sanoi olevansa valmis pieniin halpamaisuuksiin muttei suureen, paitsi jos on kyse suuresta summasta. Muita konnia riittää riesaksi asti ruhtinaan ympärillä. Varsinainen viatonten tanssi; he eivät edes häpeä. Hepä juuri tekevätkin kirjasta hauskan traagisista päähenkilöistä huolimatta.
Toinen huomio koskee sairautta. Suurin osa henkilöistä tuntuu olevan joko juoppoja tai sairaita. Ruhtinas on epileptikko. Nastasjaa hän pitää mielenvikaisena, Aglaja ja hänen äitinsä ovat hysteerisiä. Ippolit kadehtii koko maailmaa, koska hän on kuolemassa keuhkotautiin ja muut ovat terveitä; niinpä hän harrastaa ilkeyttä niin paljon kuin voi. Vanha, juoppo, valehteleva kenraali saa halvauksen. Ganja saa aivokuumeen, samoin Rogotsin. Rogotsinin äiti on dementikko. Juonittelevan Lebedevin vaimo on kuollut lapsivuoteeseen. Viittasiko Dostojevski siihen, että itse Venäjää riivasi sairaus?
Kiehtova piirileikki. Pikkupirut ja enkelit tanssimassa kuin Aaro Hellaakosken runossa.
"Idiootin" juoni tulee lainaamassani arvostelussa osittain kuvatuksi. Samoin mainitaan homoeroottisuus, johon lukiessani kiinnitin huomiota. Rogotsin on myös mystisesti Kristus-Myshkinin vastapari - voisin vannoa, että Mihail Bulgakovilla oli Rogotsin mielessään, kun hän kirjoitti kirjaansa Saatanasta. Erityisesti kohtaus, jossa keuhkotautinen Ippolit kuvittelee Rogotsinin tuleen huoneeseensa yöllä, ja frakki yllään - lukitun oven läpi. Sen sijaan toinen vastakohtapari, syntinen Nastasja ja kenraalin tytär Aglaja, ei ole herättänyt yhtä suurta huomiota. Minusta he ovat yhtä kiinnostavia; naisten välillä salamoi muukin kuin Myshkinin vuoksi tunnettu mustasukkaisuus. Nastasja lähettelee Aglajalle rakkauskirjeitä, ja tämä vastaa tapaamalla Nastasjan kohtauksessa, jossa kaksi miestä tuntuvat olevan tarpeetonta tavaraa.
Eräs seikka on kuitenkin mielestäni kaikkea muuta tärkeämpää: raha. Jokaisessa voimakohtauksessa riidellään rahasta, eikä intohimoihin tarvita miljoonia - kaksikymmentäviisi ruplaa riittää. Kirjan runsas henkilökokoelma puhuu rahasta, riitelee rahasta, varastaa rahaa ja uneksiikin rahasta. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän konnamaisia kuten Ganja, joka kirjan alussa on taivuteltu kosimaan Nastasjaa 75 000 ruplan vuoksi, ja lopussa yrittää vietellä Aglajan. Ruhtinas Myshkin on kummassakin kohtauksessa Ganjan vastapeluri; jos Myshkin ja Rogotsin ovat Kristus ja Saatana, niin Ganja ja Myshkin ovat lurjus ja viaton. Ganja itse sanoi olevansa valmis pieniin halpamaisuuksiin muttei suureen, paitsi jos on kyse suuresta summasta. Muita konnia riittää riesaksi asti ruhtinaan ympärillä. Varsinainen viatonten tanssi; he eivät edes häpeä. Hepä juuri tekevätkin kirjasta hauskan traagisista päähenkilöistä huolimatta.
Toinen huomio koskee sairautta. Suurin osa henkilöistä tuntuu olevan joko juoppoja tai sairaita. Ruhtinas on epileptikko. Nastasjaa hän pitää mielenvikaisena, Aglaja ja hänen äitinsä ovat hysteerisiä. Ippolit kadehtii koko maailmaa, koska hän on kuolemassa keuhkotautiin ja muut ovat terveitä; niinpä hän harrastaa ilkeyttä niin paljon kuin voi. Vanha, juoppo, valehteleva kenraali saa halvauksen. Ganja saa aivokuumeen, samoin Rogotsin. Rogotsinin äiti on dementikko. Juonittelevan Lebedevin vaimo on kuollut lapsivuoteeseen. Viittasiko Dostojevski siihen, että itse Venäjää riivasi sairaus?
Kiehtova piirileikki. Pikkupirut ja enkelit tanssimassa kuin Aaro Hellaakosken runossa.
Oi pienoiset, ettehän arvaa:
moni vaihtaa nahkaa ja karvaa,
sika paljon siipiä syö.
posted by Mette | 9:10 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home