Manly Wade Wellman: John the Balladeer

Painokseen on koottu kaikki ns. "Silver John" -novellit ja vinjetit. John ja hänen hopeakielinen kitaransa vaeltavat Appalakeilla ja tapaavat monenlaisia yliluonnollisia olentoja. Toiset ovat kansanperinnettä, kuten "sielunsyöjä", toiset vaikuttavat hihasta tempaistuilta. Elintärkeä osa Johnin persoonaa on hänen maalaismurteensa. Kun John panee aisoihin naisnoidan, hän sanoo:

"I hate to talk thisaway to ladyfolks,, but some things purely have to be said."

Sen jälkeen hän kaataa ämpärillisen siunattua vettä noidan päälle (jonka käy huonosti):

"I hate things like this, folks."

Tämä reipas liike tuo mieleen, että John ei ole pelkkä kansanmuusikko. Hän pystyy antamaan napakoita iskuja, kun tarvitaan, hän on maallikkotieteilijä ja on sotinut Koreassa. (Reipas mies niin ikääntyneeksi - hän keskustelee eräässä tarinassa kuukävelystä.)

Kaikilla hyvillä tytöillä on keltainen tukka ja silmät siniset kuin pellavankukat; pahoilla naisilla on tukka. joka on punainen tai musta kuin myrskypilvi. Kaikilla on myös hyvä vartalo, mutta John ei katsele naisia ennen kuin hänen tyttönsä Evadare kävelee hänet kiinni (kirjaimellisesti) ja heidät vihitään. Tosin häiden jälkeenkin John on sama yksinäinen kulkija kuin aikaisemminkin. Romaaneissa John toki mainitsee aina rakkaansa Evadaren, mutta ei näissä novelleissa. Yksinäinen kulkija.

Miltähän tämä kirjassa mainittu kappale "Down yonder" kuulostaisi hopeakielisellä kitaralla?