Amos Oz: Mieheni Mikael

Ozin kirjat ovat kaikki eroottisia, sitä ei vain yleensä huomaa. Tästä kirjasta huomaa. MIetin lukiessani, oliko kirja Ozin yritys selvittää välit äitinsä kanssa (joka poti masennusta ja surmasi itsensä, kun Oz oli 12-vuotias).

Kirjan kertoja on Hanna, joka meni naimisiin geologi Mikaelin kanssa. Hanna ei ymmärrä Mikaelia ollenkaan ja ymmärrettävästi lukijalle välittynyt kuva on myös hiukan hämmentynyt. Itseään Hanna ei ymmärrä senkään vertaa, mutta kuva tulee selvästi läpi. Hanna on tyydyttämätön, ahdistunut ja onneton. Hän turvautuu eroottisiin ja väkivaltaisiin päiväuniin, hurjiin ostospuuskiin, jotka jättävät talouden sekasortoon, ja lapsensa hakkaamiseen.

Hannan ahdistus johtuu myös Jerusalemista, jonka tuhosta hän uneksii. Hänen unissaan liikkuvat myös arabikaksoset, joiden kanssa Hanna lapsena leikki. Hannalle he edustavat "sitä toista"; kiilusilmäisiä, puheettomia susikaksosia, jotka alistavat, nöyryyttävät ja tekevät väkivaltaa. Koska Mikael on itsensä hallitseva, vakaa, hillitty mies, hän ei tyydytä Hannan luonteen hurjaa ja masokistista puolta. Mikael käy kuuden päivän sodankin läpi stoalaisen hillitysti, vaikka hän melkein kuolee.

Lopulta Hanna luopuu tuijottamaan maailmaa parvekkeelta ja uneksimaan arabikaksosista, jotka räjäyttävät käsikranaateilla Israelin kibbutseja. Ilman Jerusalemia Hanna olisi kuva amerikkalaisesta perheenemännästä, joka luottokorteillaan saattaa maailman talouslamaan, mutta ainutlaatuinen ympäristö, Jerusalem, antaa tarinalle aivan oman vivahteensa.