Juhani Salokannel: Sivistystahto
Olemme hyvin onnekkaita, kun meillä on kustantajia, joilla on ollut järkeä käännättää suomeksi Jaan Krossin kirjat. Olemme onnekkaita, kun kirjoille on löytynyt niin hyvä kääntäjä kuin Juhani Salokannel. Ja erityisen onnekkaita, kun Salokannel on kirjoittanut tällaisen kirjan, joka toimii välttämättömänä oppaana Krossin kirjoihin ja antaa ehdottoman tarpeellisen taustan Viron historiaan ja kulttuuriin.
Kummastelen nyt, että minulla on ollut hullunrohkeutta syöksyä lukemaan Krossia tietämättä juuri mitään siitä ympäristöstä, missä hänen kirjansa asuvat. Viro on suomalaisille tuntemattomampi kuin Kuu - Kuuta sentään voi katsoa kaukoputkella. Onhan Viro ollut vapaa maa jo puolitoista vuosikymmentä, mutta mullistukset jatkuvat; maanjäristyksistä ei toivuta äkkiä. Olen käynyt joitakin kertoja Virossa - toki vain porona Neuvosto-Tallinnassa - mutta mitään en ole ymmärtänyt. En mitään. Tämän nyt nöyränä tunnustan.
Salokannel kuvaa, miten Viron historia, sekä kaukaisempi että lähihistoria, on vaikuttanut, miten maa ja kansa eroavat suomalaisista, ja miten tämä vaikuttaa siihen lukutapaan, jota virolaiset kirjat ja erityisesti Jaan Krossin kirjat vaativat. Selvennykseksi hän vertaa vastaaviin kohtiin Suomen historiassa ja kulttuurissa. Meillä on sentään ollut yksinkertainen, selkeä, vapaa ja turvallinenkin purjehdus verrattuna naapuriimme. Riippumatta siitä, että Suomen sotia ei pidä aliarvioida - joissakin kohdin juuri niiden sotien vuoksi, kuten Kross ja nyt Salokannel korostavat. Talvisota oli kallis, muta mitä olisi maksanut joutua avaamaan raja ja katselemaan vieraiden marssia, kuten virolaiset pakotettiin tekemään? Eikä viime sotien aikana edes kerran, vaan kaikkiaan kolmesti? Ja miten paljon helpompi Suomen itsenäistyminen oli kuin Viron ensimmäinen itsenäisyys, huolimatta meidän sisällissodastamme - kun meillä oli sentään valmiina oma raha, virkamieslaitos, oikeuslaitos ja eduskunta? Verrattuna virolaisiin, joilla tuskin oli edes omaa kieltä?
Nöyryyttä ja kunnioitusta. Niillä tunteilla lähestyn tätä kirjaa ja näitä kahta - miestä, joka sen kirjoitti, ja miestä, josta se kertoo. Ja maata, jossa tämä kaikki syntyi.
Kummastelen nyt, että minulla on ollut hullunrohkeutta syöksyä lukemaan Krossia tietämättä juuri mitään siitä ympäristöstä, missä hänen kirjansa asuvat. Viro on suomalaisille tuntemattomampi kuin Kuu - Kuuta sentään voi katsoa kaukoputkella. Onhan Viro ollut vapaa maa jo puolitoista vuosikymmentä, mutta mullistukset jatkuvat; maanjäristyksistä ei toivuta äkkiä. Olen käynyt joitakin kertoja Virossa - toki vain porona Neuvosto-Tallinnassa - mutta mitään en ole ymmärtänyt. En mitään. Tämän nyt nöyränä tunnustan.
Salokannel kuvaa, miten Viron historia, sekä kaukaisempi että lähihistoria, on vaikuttanut, miten maa ja kansa eroavat suomalaisista, ja miten tämä vaikuttaa siihen lukutapaan, jota virolaiset kirjat ja erityisesti Jaan Krossin kirjat vaativat. Selvennykseksi hän vertaa vastaaviin kohtiin Suomen historiassa ja kulttuurissa. Meillä on sentään ollut yksinkertainen, selkeä, vapaa ja turvallinenkin purjehdus verrattuna naapuriimme. Riippumatta siitä, että Suomen sotia ei pidä aliarvioida - joissakin kohdin juuri niiden sotien vuoksi, kuten Kross ja nyt Salokannel korostavat. Talvisota oli kallis, muta mitä olisi maksanut joutua avaamaan raja ja katselemaan vieraiden marssia, kuten virolaiset pakotettiin tekemään? Eikä viime sotien aikana edes kerran, vaan kaikkiaan kolmesti? Ja miten paljon helpompi Suomen itsenäistyminen oli kuin Viron ensimmäinen itsenäisyys, huolimatta meidän sisällissodastamme - kun meillä oli sentään valmiina oma raha, virkamieslaitos, oikeuslaitos ja eduskunta? Verrattuna virolaisiin, joilla tuskin oli edes omaa kieltä?
Nöyryyttä ja kunnioitusta. Niillä tunteilla lähestyn tätä kirjaa ja näitä kahta - miestä, joka sen kirjoitti, ja miestä, josta se kertoo. Ja maata, jossa tämä kaikki syntyi.
posted by Mette | 7:02 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home