Mika Kallioinen: Rutto & rukous

Etukansi ilmoittaa kirjan aiheeksi "Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa" ja sisältö pitää lupauksen.

MIelenkiintoiseksi kirjan tekee paitsi sen huolellinen ja jämäkkä analyysi aiheesta, myös kirjan siirtyily yksityisten ihmisten kohtaloista tilastoihin ja takaisin. Hyvänä esimerkkinä olkoon vaikka lepran sairastavuutta koskeneessa luvussa oleva kuvaus Petronellasta, jonka sairautta ja kuolemaa pohdittiin käräjillä vuonna 1668. Petronellalle olitiin rakentamassa eristyshuonetta, kun hänet löydettiin hukkuneena. Todistuksessa "kaksi kunniallista vaimoa, Margareta Pentintytär ja Raakel Tapanintytär mainitusta kylästä todistivat, että he olivat puhuneet Petronellan kanssa ja lohduttaneet häntä, jotta hän rauhoittuisi". Sanottu Petronella oli vastannut: "Ennen minä tapan itseni kuin lähden siihen pirttiin ja jään siten ikuisesti yksinäisyyteen elämään."

Mistä lautamiehistö päätti, ettei hän ollut hukuttautunut ymmärtämättömyydestä tai heikkoudesta, vaan vakain tuumin.

Vastaavanlaisia vilahduksia eläviin ihmisiin kirja sisältää runsaasti. Saman tien voidaan todeta, että ihmiset ovat entiseen aikaankin kantaneet huolta lähimmäisistään ja heidän kohtaloistaan.