Håkan Nesser: Pääsky, kissa, ruusu, kuolema

Kirjaa voi luonnehtia sanoilla "täyteläinen, notkea, mehevä, lämmin, tamminen", vaikka henkilöt juovatkin enemmän muita juomia kuin punaviiniä. Håkan Nesser sijoittaa kirjansa jonnekin länsi-Eurooppaan; paikannimet viittaavat epämääräisesti Hollantiin (kirjailija itse on ruotsalainen). Tässä kirjassa poiketaan hetkeksi myös Kefalonian saarella Kreikassa (teki mieli alkaa tutkia hotelliopasta). Mustalta vivahtava huumori perustuu lähinnä poliisien keskinäiseen, terävähköön mielipiteidenvaihtoon, vaikka ihmisinä he ovat hyvinkin täyteläisiä.

Van Veeteren, Håkan Nesserin vakituinen komisario, on antikvariaatin pitäjä, vaikka se ei hänen poliisintaitojaan ole ruostuttanut. Ongelmana on oliivinkivi. Ja hammaspaikka. Edellinen aiheutti jälkimmäisen irtoamisen, ja se taas esti Van Veetereniä kuuntelemasta, mitä nuorella papilla oli sydämellään. Voidaan siis sanoa, että oliivinkivi aiheutti usean ihmisen kuoleman.

Maanis-depressiivinen äiti ja hänen 16-vuotias tyttärensä saavat kohtalokkaan tuttavuuden miellyttävästä, keski-ikäisestä miehestä. Kun asunnosta löytyy pitkälle kypsynyt naisen ruumis, poliisi alkaa tutkia pahasti vanhenneita jälkiä. Ongelmana on se, että äidillä ja tyttärellä oli tuskin lainkaan ihmissuhteita. Silti aletaan epäillä sarjamurhaajaa; muitakin naisia on kuollut samalla tavalla ja samoissa oloissa.

Sarjamurhaajat ovat nykyään muodissa, mutta tähän nimenomaiseen kannattaa silti tutustua. Juonessa on epätavallisia käänteitä. Kirjan nimen kaikilla osilla on myös paikkansa juonessa; kissan nimi on Stravinsky.