Lordi Dunsany: Haltiamaan kuninkaantytär

Lordi Dunsany oli fantasian huomattavimpia klassikkokirjailijoita, vaikka hänen kirjalliset harrastuksensa ulottuivat laajemmalle kuin fantasiaan. "Haltiamaan kuninkaantytärtä" pidetään yleisesti hänen parhaanaan. Voin tässä vedota en sen vähempään kuin Ursula LeGuiniin, joka on esseessään sanonut, että hänen elämänsä muuttui "Haltiamaan kuninkaantyttären" mukana. Se ratkaisi Ursulan tulevan kirjailijauran.

Hieno kirja se onkin. Suomennoksen esipuhe on Neil Gaimanin kirjoittama, ja hän kuvaa lodri Dunsanyn tyyliä näin:

Kerrotaan, että Dunsany kirjoitti kirjansa sulkakynällä, kastoi sitä mustepulloon ja riipusti ja vuodatti proosaansa paperiarkeille, ja hänen sanansa laulavat kuin runoilijan, joka juopui kuningas Jaakon Raamatun proosasta eikä koskaan selvinnyt.

Kirjassa on Haltiamaa ja prinsessa. Kirjassa on myös prinssi, joka lähtee lumotun metsän läpi tavoittelemaan prinsessaa. Yksisarvisia löytyy myös, ja peikkoja. Mutta mikään ei ole sitä, miltä näyttää, prinssin pulmat vasta alkavat prinsessan saamisesta, ja liian paljon taikaa elämässä voi olla vaarallinen asia. Lukekaa siis, ja noudattakaa Neil Gaimanin ohjetta:

Ehkä tässä kirjassa pitäisi olla varoitus: se ei ole turvallinen kaavanmukainen fantasiaromaani, sellainen kuin useimmat joiden "kansien sisällä" on haltioita, prinsessoja, peikkoja ja yksisarvisia. Tämä on aito asia. Tämä on täyteläistä punaviiniä, joka saattaa järkyttää pelkkiin kolajuomiin tottunutta. Luota siis kirjaan. Luota runouteen ja outouteen ja musteen taikaan, ja juo se hitaasti.

Suomennoksesta: Johanna Vainikainen-Uusitalo on upeasti tavoittanut lordi Dunsanyn tyylin.