Sharyn McCrumb: If I'd Killed Him When I Met Him...
"Jos olisin tappanut hänet, kun tapasin hänet, olisin jo päässyt vankilasta." Sharyn McCrumb on ottanut kirjansa nimen erään hakatun vaimon lausahduksesta. "If I'd Killed Him..." on Elizabeth McPherson -sarjaa. Elizabeth on oikeusopillisen antropologian tutkija, joka esiintyy Sharynin dekkarisarjassa. Elizabeth on Etelän Belle (joskin jossakin määrin ylipainoinen), joka nai skotlantilaisen merieläintutkijan Cameronin. Hänen isänsä jahtaa hameita, ja veljellä, Billillä, on yhteinen lakiasiaintoimisto A.P.Hillin, piskuisen telaketjufeministin kanssa. A.P.Hilliä (samannimisen Amerikan sisällissodan kenraalin jälkeläistä) kutsutaan Amyksi vain kuoleman riskillä.
Tässä kirjassa Elizabethin mies on kadonnut merellä, otaksutaan kuolleeksi. Elizabeth on tullut perheensä helmaan, koska isä on lopullisesti karannut nuoren sihteerin kanssa ja äiti tarvitsee tyttärensä tukea (tai päinvastoin - Elizabeth kirjoittelee kirjeitä kadonneelle miehelleen). Tosin äiti järkyttää jälkeläisiään rupeamalla poliittiseksi lesboksi ja muuttamalla yksiin naisprofessorin kanssa. A.P.Hill erehtyy puolustamaan etelän belleä, Eleanor Roydeniä, jonka aviomies kahdenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen ei vain vaihtanut vaimoa neljännesvuosisataa nuorempaan painokseen, vaan urheilumielessä päätti viedä ensimmäiseltä vaimolta kaiken, aivan kaiken. Koska Jeb Royden oli lakimies ja kaikkien Etelävaltioiden lakimiesten golfkaveri, vaimolla ei ollut mitään mahdollisuuksia ennen kuin hän tarttui aseeseen ja ampui ex-miehensä ja kakkosvaimon vuoteeseen. Valitettavasti Eleanorilla on irvokas huumorintaju eikä hän suostu millään asettumaan tilapäisesti mielenhäiriöisen naisen rooliin, vaan heittelee vitsejä pitkin oikeussalia.
Ongelmia on myös Bill McPhersonilla. Hänen tukeaan hakee ensin paikallisen saarnaajan vaimo. Saarnaaja oli saanut erityisen sanoman Jumalalta, jonka mielestä miehellä on oikeus kahteen vaimoon. Koska saarnaaja ei erehdy naimaan kakkostaan kirkossa eikä oikeudessa, vaan onnellinen pari polvistui miehen auton tavaratilaan vaihtamaan valansa Jumalan edessä, tilanne on hiukan hankala. Hankalammaksi se muuttuu, kun kaksinnaija kuolee arsenikkimyrkytykseen. Lisäksi ykkösvaimo Donna Jean on kuuluisan Lucy Todhunterin jälkeläinen. Amerikan sisällissodan jälkeen Lucy oli nainut iäkkäämmän, sodasta palanneen upseerin. Upseeri kuoli arsenikkimyrkytykseen, ja hänen viimeiset sanansa olivat: "Miksi teit sen, Lucy?" Ongelma oli, että kukaan ei keksinyt mitään tapaa, jolla Lucy olisi voinut myrkyttää miehensä. Tarvittiin 150 vuotta ja Elizabeth ratkaisemaan murhamysteeri.
Bill-paralla oli toinenkin asiakas, joka puolestaan halusi mennä laillisesti naimisiin delfiinin kanssa. Billin jalat eivät niin sanoakseni ulotu pohjaan. Loppujen lopuksi tässä sukupuolten taistelussa Elizabethilla on hyvä osa. Kuten hän kirjoittaa Cameronille: "Kuolema ei todella erota ihmisiä. Elämä tekee sen."
Tässä kirjassa Elizabethin mies on kadonnut merellä, otaksutaan kuolleeksi. Elizabeth on tullut perheensä helmaan, koska isä on lopullisesti karannut nuoren sihteerin kanssa ja äiti tarvitsee tyttärensä tukea (tai päinvastoin - Elizabeth kirjoittelee kirjeitä kadonneelle miehelleen). Tosin äiti järkyttää jälkeläisiään rupeamalla poliittiseksi lesboksi ja muuttamalla yksiin naisprofessorin kanssa. A.P.Hill erehtyy puolustamaan etelän belleä, Eleanor Roydeniä, jonka aviomies kahdenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen ei vain vaihtanut vaimoa neljännesvuosisataa nuorempaan painokseen, vaan urheilumielessä päätti viedä ensimmäiseltä vaimolta kaiken, aivan kaiken. Koska Jeb Royden oli lakimies ja kaikkien Etelävaltioiden lakimiesten golfkaveri, vaimolla ei ollut mitään mahdollisuuksia ennen kuin hän tarttui aseeseen ja ampui ex-miehensä ja kakkosvaimon vuoteeseen. Valitettavasti Eleanorilla on irvokas huumorintaju eikä hän suostu millään asettumaan tilapäisesti mielenhäiriöisen naisen rooliin, vaan heittelee vitsejä pitkin oikeussalia.
Ongelmia on myös Bill McPhersonilla. Hänen tukeaan hakee ensin paikallisen saarnaajan vaimo. Saarnaaja oli saanut erityisen sanoman Jumalalta, jonka mielestä miehellä on oikeus kahteen vaimoon. Koska saarnaaja ei erehdy naimaan kakkostaan kirkossa eikä oikeudessa, vaan onnellinen pari polvistui miehen auton tavaratilaan vaihtamaan valansa Jumalan edessä, tilanne on hiukan hankala. Hankalammaksi se muuttuu, kun kaksinnaija kuolee arsenikkimyrkytykseen. Lisäksi ykkösvaimo Donna Jean on kuuluisan Lucy Todhunterin jälkeläinen. Amerikan sisällissodan jälkeen Lucy oli nainut iäkkäämmän, sodasta palanneen upseerin. Upseeri kuoli arsenikkimyrkytykseen, ja hänen viimeiset sanansa olivat: "Miksi teit sen, Lucy?" Ongelma oli, että kukaan ei keksinyt mitään tapaa, jolla Lucy olisi voinut myrkyttää miehensä. Tarvittiin 150 vuotta ja Elizabeth ratkaisemaan murhamysteeri.
Bill-paralla oli toinenkin asiakas, joka puolestaan halusi mennä laillisesti naimisiin delfiinin kanssa. Billin jalat eivät niin sanoakseni ulotu pohjaan. Loppujen lopuksi tässä sukupuolten taistelussa Elizabethilla on hyvä osa. Kuten hän kirjoittaa Cameronille: "Kuolema ei todella erota ihmisiä. Elämä tekee sen."
posted by Mette | 4:11 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home