Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Urhea shanghailainen ylikomisario Chen Cao taistelee nyt korruptiota vastaan, kunnes hänet yllättäen lähetetään kiinalaisen kirjailijadelegaation johdossa Yhdysvaltoihin. Siellä hän tapaa uudelleen kauniin amerikkalaisen Catherine Rothin, mutta tapaamien ei suju aivan niin kuin Chen haaveilee.

Kirja tuntui aluksi aika mukavalta, ja kiinalaisia runoja on paljon. Chen on selvästi terästänyt runosaralla; hän myös sepittää runon englanninkielellä T.S. Eliotin tyyliin. Tarkemmin miettien kirja on jotenkin löysä ja keskentekoisen oloinen. Ikävää. Pari ihmistä pääsee hengestään, mutta tutkimuksista ei tule mitään, kovin monet ihmiset tarjoavat apuaan kuin Disney-filmin hyvät haltiattaret, Chenin äidin ympärillä pyörii ikävää porukkaa ja vanhus hyvästeleekin poikansa juhlalliseen tyyliin, ja siten hänet unohdetaan kirjassa. Korruptiotutkimus loppuu melankoliseeen huokaisuun siitä, miten "punaiset rotat" aina vain mellastavat valtion vilja-aitassa. Näillä mainkohan Qiu Xiaolong päätti itse muuttaa Amerikkaan? Rahaa suoltaa kirjasopimuksista, mutta tuloksista ei ole niin väliä?

Ja mitkä ne nimen "kaksi kaupunkia" ovat? Toinen on Shanghai, mutta toinen? Kirjailijajoukko kirtää sentään useassakin amerikkalaiskaupungissa. Luonnollisesti korruptiossa päästään rypemään, työläisrunoilija lahjotaan kännykällä, toiset kirjailijat ovat kateellisia, kun Chen saa Amerikassa sviitin porealtaalla - että näin pikkumaisia ne kiinalaiset kommunistit ovat. Kyllä Amerikka on Kiinaa parempi, eikö vain, veljet ja sisaret? Edes se jahdattu korruptiopomo ei saa turvapaikkaa Yhdysvalloista, koska Amerikka sentään pitää periaatteet kunniassa toisin kuin mädäntynyt Kiina. Niinpä niin.