Rudyard Kipling: Viidakkokirjat

Tunnustan, etten ole koskaan oikein välittänyt Mowgli-tarinoista. "Viidakkokirjojen" aikuisille suunnatut tarinat ovat vaikuttavia - "Purun Bhagatin ihme", "Kuningattaren palvelijat", "Hautausurakoitsijat". "Valkoinen hylje" on hyvä esimerkki siitä moraalista, jota seikkailufilmit ja vastaavat vieläkin toteuttavat - se on oikeassa, joka voittaa, tai paremminkin; sen, joka on oikeassa, on lisäksi oltava hyvä vetämään toisia turpiin. "Rikki-tikki-tavin" paras piirre on, että suuri lopputaistelu käydään näkymättömissä. Rikki-tikki-tavi seuraa kobraa maan alle, kutojalintu laulaa surullisen valituslaulun sankarin kuolemasta, ja juuri laulun kohokohdassa Rikki-tikki-tavi tulee esiin ja sanoo: "Se on ohi. Leski ei tule enää ikinä ulos." (Rikki-tikki-tavi oli jo tappanut yhden kbran, tämä oli puoliso.)

Ja punaiset muurahaiset, jotka asuivat ruohonkorsien välissä, kuulivat mitä se sanoi ja alkoivat marssia yksi toisensa jälkeen alas katsomaan, oliko se puhunut totta.

Kylmää.