Kaari Utrio: Pirkkalan pyhät pihlajat

Kun Kaari Utrio kirjoitti tätä kirjaa, hän henkilötietojen mukaan asui susiparina ja odotti kuopustaan. Lisäksi hänen omien sivujensa mukaan hän oli kiihkeästi mukana politiikassa (melkoisen paljon valitusta taistolaisuudesta, Neuvostoliiton ydinkokeista yms.) Siitäköhän johtuu, että kirja on systemaattisen vihamielinen - kirjailija tuntuu vihaavan maailmaa yleensä ja miehiä erityisesti.

Kirjassa sairastetaan kaikkea mahdollista kyttyräselkäisyydestä tuberkuloosiin, spitaaliin ja nimeämättömiin naistentauteihin. Ihmisiä loukataan fyysisesti ja henkisesti, näännytetään nälkään, hukutetaan ja kuristetaan. Ihme, että Suomen kansa säilyi, jos tämän pitäisi olla kuva elämästä aikana, jolloin sentään rakennettiin Turun ja Hämeen linnat (kirjassakin), käytiin kauppaa, Hansa perusti kauppahuoneita ja kirkolliset koulut levittivät tietoa yli maan.

Pirkkalaispäälliköt ryöstivät kirjassa lappalais- ja karjalaisorjia, sukulaiset sairastuttivat toisiaan loitsuilla ja yrteillä ja spitaali tarttui nukkumalla yhden yön spitaalisen kainalossa. Voi voi, Kaari.

Joskus tuntuu mehukkaalta lukea tarpeeksi sairasta ihmisvihaa ja halveksuntaa. Silloin "Pirkkalan pyhät pihlajat" on oikea kirja. (Pihlajia tekee mieli puolustaa - kaunis puu vuoden jokaisena aikana eikä mikään pakanallisuuden ja ummehtuneisuuden perikuva, joka kirjan lopussa sopii hakata maahan, kun ainoat terveet ihmiset suuntaavat kohti Turkua, kauppaa ja tulevaisuutta. Ihme, että Pirkkala on vieläkin olemassa.)