Cecelia Ahern: Ihmemaa

Viihdehömppää hiukan epätävallisissa kehyksissä.

Sandy Shorttin koulutoveri Jenny-May katosi, kun he olivat 10-vuotiaita. Hän ei ollut Sandyn ystävä, päinvastoin. Sandy oli juuri ennen katoamista toivonut koko sielustaan, että Jenny-May katoaisi jonnekin. Ja niin tapahtui.

Katoamisista tuli Sandylle pakkomielle. Ensin hän ajoi vanhempansa sekopäisiksi etsimällä sitkeästi, kun katosi sukka tai T-paita. Sitten hän ryhtyi poliisiksi voidakseen avustaa kadonneiden ihmisten etsimisessä. Kun Sandylle valkeni, että poliisi panee toivottomat kansiot sivuun, hän erosi ja perusti yksityisen etsivätoimiston Kadonneiden Henkilöiden Löytämiseksi.

Hän oli juuri etsimässä Jack Ruttlen veljeä, kun hän katosi itse.

Kirjan nimi tulee Ihmemaa Ozista, jossa Dorothy ja hänen koiransa Toto katoavat Kansasista ja löytävät itsensä Ihmemaa Ozista. Sandy löysi itsenä Toisesta Paikasta. Siellä olivat myös kaikki maailmasta kadonneet naurusta parittomiin sukkiin ja ihmisiin. Ihmiset asuivat kylissä, vanhenivat ja viettivät normaalia perhe-elämää käyttäen hyväkseen muun muassa lentokentillä kadonneiden matkalaukkujen sisältöä ja sen sellaista. (Muuten, äitini sormus katosi joitakin vuosia sitten asunnossa, joka ei ole kovin suuri ja on varsin siisti. Voisikohan...?)

Jack Ruttle puolestaan alkaa etsiä Sandyä, koska hän on varma, että löytämällä Sandyn hän voi myös löytää veljensä Donalin.

Kuten alussa mainittu, hattarahömppää, mutta ei ainakaan yhtä tuskallista lukea kuin juurihoito on kokea.